Riikka Purran (ps.) 15 vuoden takaiset rasistiset kirjoitukset ja Mikkel Näkkäläjärven (sd.) kissan pahoinpitely vuonna 2006 ovat kummatkin herättäneet julkista kritiikkiä. Huomenta Suomessa keskusteltiin siitä, millaista on sopiva katumus ja onko anteeksipyynnön loputon vaatiminen tekopyhää.
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo ja yrittäjä Jari Sarasvuo eivät halua vertailla, kumpi vanhoista teoista on pahempi.
– Olemme täällä parantamassa julkista keskustelua, ja asettamalla nämä johonkin moraaliseen vaakaan pilaa sen, mitä on mahdollisuus tehdä tässä keskustelussa, Sarasvuo vastaa.
Vanhojen tekojen ja tekstien kaivaminen on piispa Laajasalon mukaan median tehtävä. Välillä totuus on ikävä, mutta se ei Laajasalon mukaan tarkoita, ettei asioita pitisi tuoda julkisuuteen.
– Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että koko yhteiskuntamme moraali ja toimivuus perustuu anteeksiantamiselle. Anteeksiantamiselle siinä mielessä että on joku piste, jossa syyllisyys ja häpeä loppuvat, eikä vatkata samaa juttua.
Myös Sarasvuon mielestä on suotavaa, että synnit nostetaan käsiteltäväksi. Tämä on perusteltua sekä Purran että Näkkäläjärven tapauksessa. Hän kuitenkin nostaa kysymykseksi sen, minkä mittaluokan asian jatkokäsittely ansaitsee.
– Jos armo tarkoittaa, että saa jatkaa matkaa eteenpäin, että ihmisellä olisi mahdollisuus tulla parempi, kypsempi versio itsestään – jos ihmiskuvamme on se, että ei ole mitään armoa, niin ei ole mitään toivoa yhdessä eteenpäin pääsystä, hän toteaa.
