Arja Saijonmaa: Kreikkalainen musiikki on iloa ja elämänmyönteisyyttä

Arja Saijonmaan rakkaus kreikkalaiseen musiikkiin alkoi 1970-luvulla teatteriharrastuksen kautta. Tuolloin Ylioppilasteatterin johtajana toiminut Saijonmaa oli mukana tekemässä kabareeta demokratiasta. Kreikassa vallitsi diktatuuri, ja Saijonmaa sai käsiinsä Kreikan suosituimman nykysäveltäjän, Mikis Theodorakiksen, lauluja

– Ne tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Minulle kerrottiin, että niiden säveltäjä on vankilassa. Se jäi vaivaamaan mieltäni, hän kertoo.

Parin vuoden kuluttua Theodorakis ja Saijonmaa kohtasivat sattumalta saman ylioppilasteatterin lavalla. Theodorakis saapui Suomeen etsimään paikallisia kykyjä mukaansa maailmankiertueelle. Kuullessaan Saijonmaan esittävän laulujaan mies loikkasi lavalle ja otti pianistin paikan.

– Laulun loputtua Mikis tarttui mikkiin ja julisti minun lähtevän hänen mukaansa maailmanympärysmatkalle, Saijonmaa muistelee.

Olet spesialisti

Saijonmaa matkusti Theodorakisin maailmankiertueella ainoana ulkomaalaisena solistina. Pariisin taiteilijayhteisö tuli tutuksi, ja laulajatar pääsi sisälle kreikkalaiseen elämäntapaan.

– Lopulta kiertue loppui, mutta matkapakaasiini oli jäänyt tuntemus kulttuuriin ja musiikkiin. Palasin Suomeen.

Yhteistyö Theodorakisin kanssa ei kuitenkaan ollut ohitse: mies saapui Ruotsiin ohjaamaan teatterikappaletta, johon Saijonmaa haluttiin mukaan.

– Minulle soitettiin ja sanottiin, olet spesialisti, tule mukaan. Esityksestä tuli suurmenestys, ja henkilökohtaisella tasolla se poiki monia tilaisuuksia.

Saijonmaa etsi sopivia ihmisiä suomentamaan Theodorakisin teoksia . Hän työskenteli muun muassa ruotsalaisen runoilijan, nobelkomitean jäsenen Lars Forsellin, kanssa suomentaakseen kreikkalaisen säveltäjän tuotoksia. Suomessa yhteistyötä laulajattaren kanssa teki Pentti Saaritsa. Saijonmaa valmisti myös viisituntisen sarjan radioon.

– Se oli kuin tohtorin väitöskirja, mutta radioon. Kreikkalainen musiikki on jaettu moneen eri osioon, joita tutkin ohjelmassa.

Sekoitus itää ja länttä

Saijonmaalla itsellään on Theodorakisin mukaan eeppinen lauluääni, jossa tärkeintä on melodisuus. Esimerkiksi laïkó-musiikkissa taas tärkeintä on rytmi, Saijonmaa kuvaa.

– Kreikkalainen musiikki on rikasta, koska se on sekoitus itää ja länttä. Musiikki sai vaikutteita muun muassa turkkilaisesta musiikista ja Bysantin valtakunnasta.

Saijonmaan mukaan suomalainen musiikki on ottanut paljonkin oppia Kreikasta.

– Suomalaiset rakastavat kreikkalaista musiikkia, koska siinä on rytmiä, iloa, elämänmyönteisyyttä ja lämpöä, hän kuvaa.

– Kreikassa populäärimusiikki on aivan oma instituutionsa, jossa vallitsee monitasoinen hierarkia, jossa on paljon vivahteita. Suomessa musiikki niputetaan herkemmin samaan kategoriaan: meillä on iskelmää, that's it.

Aloittelevaa harrastajaa Saijonmaa kehottaa sukeltamaan suoraan musiikin syntysijoille.

– Kreikka on suomalaisten suosituimpia matkakohteita. Sinne vaan tavernaan istumaan ja kuuntelemaan, kyllä se musiikki sieltä tulee.