Antin vaimo ryyppäsi vuosikymmenet: "Ero olisi ollut virhe"

Antin* ja hänen vaimonsa tiet kohtasivat vuonna 1979, jolloin Antti työskenteli baarimestarina laivalla. Jo seuraavana vuonna pariskunta asettui saman katon alle, ja neljän vuoden päästä heille syntyi lapsi. Vaimolla oli myös yksi lapsi entisestä avioliitostaan.

Sekä Antti että hänen vaimonsa käyttivät tuohon aikaan alkoholia, mutta pian Antti huomasi, että puoliso ottaa liian mielellään drinkkiä.

– Kielsin huomioni aluksi itseltäni, mutta vuonna -86 alkoholista tuli jo paha ongelma. Olin aina viikon töissä ja viikon kotona. Kotona ollessani huomasin, että vaimoni juo joka päivä, Antti kertoo.

Antti halusi keskustella alkoholin käytöstä vaimonsa kanssa. Käytännössä Antti puhui ja vaimo kuuli, mutta tuskin kuunteli. Tilanne äityi pahemmaksi, ja lapset rupesivat vierastamaan äitiään.

– Juttelin lasten kanssa. Sanoin, etten aio antaa periksi. Lupasin, että yhtenä kauniina päivänä äiti on taas raitis. Pidin vaimolleni puhutteluja, ja paasasin kuin läänin rovasti. Hän ei reagoinut sanallakaan, katseli vain ikkunasta ulos, Antti kuvailee.

Kuin yö ja päivä

Vaimo oli Antin mukaan humalassa ja selvänä kuin yö ja päivä. Tavallisesti hän oli älykäs, huumorintajuinen ja hyvä keskustelija. Juovuspäissään hän muuttui todella inhottavaksi. Seuraavana päivänä vaimo ei muistanut, miten huonosti hän oli kohdellut perhettään.

– Eräänkin kerran olin mennyt nuoremman lapsen kanssa jo nukkumaan, kun vaimo repi minut keskellä yötä sängystä ylös keittiöön keskustelemaan. En ymmärtänyt yhtään, mistä keskustelimme, mutta esitin olevani mukana. Hän oli tyytyväinen saatuaan keskustella. Ilmeisesti hän halusi vain seuraa, Antti tuumaa.

Monen päivän ryyppyputki alkaa sekoittaa päätä. Antti kertoo vaimon suuttuneen kerran niin jumalattomasti, että iski häntä leipäveitsellä rintaan. Onneksi Antti ehti ottaa askeleen taaksepäin ja välttyi vakavammalta haavalta.

– Nuorin lapsi oli tuolloin kotona, mutta onneksi hän ei nähnyt tapausta. Tästä ei ole ikinä kerrottu lapsille, Antti sanoo.

Hän pohti usein, miten pystyisi auttamaan puolisoaan. Alkoholisteille on AA-kerho, mutta Antti ei löytänyt vastaavaa alkoholistien omaisille suunnattua tukiverkostoa. Sukulaiset olivat liian läheisiä, jotta heille olisi voinut avautua ongelmista. Antti otti yhteyttä myös vaimon parhaaseen ystävään. Pettymykseksi ystävä vain soitti vaimolle ja ihmetteli, miksi Antti soittelee hänelle.

– Henkinen kantti ja oma jaksaminen alkoivat olla vaakalaudalla. Mietin itsekseni, mitä tekisin. Siinä tuli juteltua Jumalan kanssa monta kertaa, ja jotenkin pääsin rämpimään eteenpäin, Antti kertoo.

Käänne elämässä

Vaimon juominen jatkui parisenkymmentä vuotta. Hän työskenteli sairauskassan ulkomaanosastossa ja oli pidetty työntekijä. Vaikka hän ei koskaan mennyt työpaikalle alkoholin vaikutuksen alaisena, läheiset työtoverit ja työnantaja huomasivat ennen pitkää jonkin olevan vialla.

Ulkomaanosasto siirrettiin ja vaimo joutui olemaan viikolla toisella paikkakunnalla opastamassa uusia työntekijöitä. Tänä aikana hän koki jonkinlaisen herätyksen ja rupesi voimaan huonosti juomisensa takia. Vaimo meni pomonsa luokse kertomaan, että hänellä on alkoholiongelma ja että hän tarvitsee apua.

Vaimo alkoi käydä työnantajansa järjestämässä hoidossa vuonna 2005. Rytmi oli melkein sama kuin työpaikalla: paikalle mentiin aamulla ja pois päästiin iltapäivällä, neljä kertaa viikossa. Kuntoutujat puhallutettiin päivittäin, ja jos promillemittarin viisari heilahti, siitä meni ilmoitus työnantajalle. Kuntoutus kesti kahdeksan viikkoa, jonka aikana vaimo pääsi juttelemaan niin pienessä ryhmässä kuin kahden kesken terapeutin kanssa. Hän sai myös kotitehtäviä, kuten päiväkirjan pitämisen.

– Tullessaan ensimmäisen päivän jälkeen kotiin vaimoni itki. Ajattelin, että on parempi, etten kysele mitään. Koko viikon hän oli vaisu ja itkeskeli. Kysyin haluaako hän jutella, mutta vastaus oli kieltävä: ”Ensi viikolla sitten”, Antti muistelee.

Antti kertoo, että vaimo sai tehtäväksi kirjoittaa edesmenneelle isälleen. Kun puoliso alkoi avautua, hänen nuoruudestaan paljastui rankkoja asioita. Isä oli pakottanut tyttärensä naimisiin, kun tämä tuli raskaaksi silloiselle poikaystävälleen. Avioliitto ei kestänyt kauan, mutta mies ehti hakata nuoren vaimonsa kahteen otteeseen sairaalakuntoon.

– Kun kuulin tästä, olin samaan aikaan surullinen ja vihainen. Kysyin, miksei vaimo ollut kertonut näistä asioista kenellekään, vaan kätkenyt kaiken. Hänellä ei kuulemma ollut ollut ketään, kenelle puhua, Antti harmittelee.

Hidas toipuminen

Kolmen viimeisen hoitoviikon aikana järjestettiin kerran viikossa myös omaisten tapaamistilaisuus, jollaista Antti oli jo pitkään kaivannut. Kun hoito loppui, vaimo oli tyytyväinen ja sai asioita järjestykseen.

– Hän pysyi raittiina lähes kahdeksan kuukautta, kunnes tuli takapakkia viikonloppuisen viinoittelun seurauksena. Meille omaisille oli opetettu, miten tällaisessa tilanteessa tulee toimia. Pitää puhua suoraan, niin kuin asiat ovat, Antti kertoo.

Nyt vaimokin pystyi jo keskustelemaan paremmin. Hän pysyi raittiina viitisen kuukautta, kunnes retkahti uudelleen. Raittiusjaksot lyhenivät lyhenemistään. Antti ei luovuttanut, vaan jatkoi puhumista. Hän kirjoitti vaimolle kirjeenkin alkoholistin elämän vaihtoehdoista. Hän listasi konkreettisia asioita, jotka odottavat vaimoa, jos hän jatkaa juomista. Hän muistutti myös siitä, mitä hyvää elämässä voi tapahtua ilman viinaa.

Kun Antti tuli pari vuotta sitten yöllä kotiin töistä, vaimo käyttäytyi oudosti. Tämä ei pystynyt puhumaan, ja oikea puoli oli heikompi. Kahvikuppi ei pysynyt kädessä, ja itsekään syytä tietämättä vaimo laittoi haarukan pystyyn kuppiin.

– Soitin vaimoni työnantajalle. Hänen vaimonsa on lääkäri ja tiesi heti sanoa, että oireet viittaavat aivoveritulppaan. Soitin kiireesti ambulanssin, Antti muistaa.

Vaimo sai puhekykynsä takaisin, mutta hänen persoonallisuutensa muuttui. Antti pohti poikansa kanssa leikillään, että onkohan vaimo samalla unohtanut olevansa alkoholisti.

Rakkaudesta vaimoon

Aivoveritulpan jälkeen vaimon juominen on pysynyt aisoissa. Anttia jännitti, miten lomailu Mallorcalla sujuu. Hän sai kuitenkin ilokseen huomata, että vaimo tyytyi vain olueen ja pieneen määrään viiniä. Matkan jälkeen vaimo ei ole juonut pisaraakaan.

– Kova reissu meillä on ollut. Sukulaiset ovatkin ihmetelleet, kuinka olen jaksanut katsella vaimoni touhuja, Antti toteaa.

Hän myöntää, että kerran pari oli lähellä avioeroa. Yhtenä viikonloppuna vaimo taas ryyppäsi. Antti otti silloin 8-vuotiaan lapsensa mukaan ja matkusti serkkunsa luokse. Vaimo soitteli juovuksissa miehensä perään.

Vaimon kanssa oli ollut puhetta avioerosta, ja Antilla oli yksi naistuttavuus. Kun Antti oli sunnuntaina palaamassa kotiin lapsensa kanssa, pienokainen oli mietteliäs. Vihdoin hän kysyi: ”Isä, jos sinä lähdet, niin tuletko ensi kesänä katsomaan minua?” Silloin Antin silmät aukesivat, ja hän tajusi, etten voi hylätä vaimoani.

– Avioero olisi ollut aivan mieletön virhe tässä vaiheessa. Se olisi ollut täysin väärin vaimoani, poikaani ja itseäni kohtaan. Näin ei käynyt, ja saan kiittää siitä lastani. Lapseni kysymys satutti niin paljon, että vielä vuosien jälkeenkin nousee pala kurkkuun, kun ajattelen asiaa, Antti myöntää.

– Jaksoin kaiken sen vuoksi, että syvällä sydämessäni minulla oli suuri rakkaus vaimoani kohtaan. Se rakkaus kesti ja kesti. En koskaan lakannut rakastamasta vaimoani, vaikka hän teki mitä. Lopulta saimme "työvoiton" alkoholista, Antti summaa.

*) Nimi muutettu

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Colourbox.com

Juttu on uusinta heinäkuulta 2013.