Alkoholi on sekoittanut Antin* elämää yli 20 vuoden ajan. Hän ei ole kuitenkaan itse koskenut pulloon, vaan seurannut vierestä vaimonsa juomista. Helppo vaihtoehto olisi ollut jättää kumppani ja aloittaa uusi elämä. Antti päätti kuitenkin pysyä rakkaansa rinnalla, eikä turhaan.
Antin* ja hänen vaimonsa tiet kohtasivat vuonna 1979, jolloin Antti työskenteli baarimestarina laivalla. Jo seuraavana vuonna pariskunta asettui saman katon alle, ja neljän vuoden päästä heille syntyi lapsi. Vaimolla oli myös yksi lapsi entisestä avioliitostaan.
Sekä Antti että hänen vaimonsa käyttivät tuohon aikaan alkoholia, mutta pian Antti huomasi, että puoliso ottaa liian mielellään drinkkiä.
– Kielsin huomioni aluksi itseltäni, mutta vuonna -86 alkoholista tuli jo paha ongelma. Olin aina viikon töissä ja viikon kotona. Kotona ollessani huomasin, että vaimoni juo joka päivä, Antti kertoo.
Antti halusi keskustella alkoholin käytöstä vaimonsa kanssa. Käytännössä Antti puhui ja vaimo kuuli, mutta tuskin kuunteli. Tilanne äityi pahemmaksi, ja lapset rupesivat vierastamaan äitiään.
– Juttelin lasten kanssa. Sanoin, etten aio antaa periksi. Lupasin, että yhtenä kauniina päivänä äiti on taas raitis. Pidin vaimolleni puhutteluja, ja paasasin kuin läänin rovasti. Hän ei reagoinut sanallakaan, katseli vain ikkunasta ulos, Antti kuvailee.
Kuin yö ja päivä
Vaimo oli Antin mukaan humalassa ja selvänä kuin yö ja päivä. Tavallisesti hän oli älykäs, huumorintajuinen ja hyvä keskustelija. Juovuspäissään hän muuttui todella inhottavaksi. Seuraavana päivänä vaimo ei muistanut, miten huonosti hän oli kohdellut perhettään.
– Eräänkin kerran olin mennyt nuoremman lapsen kanssa jo nukkumaan, kun vaimo repi minut keskellä yötä sängystä ylös keittiöön keskustelemaan. En ymmärtänyt yhtään, mistä keskustelimme, mutta esitin olevani mukana. Hän oli tyytyväinen saatuaan keskustella. Ilmeisesti hän halusi vain seuraa, Antti tuumaa.
