Turkin armeijan vallankaappausyrityksen päättymisestä ei ollut kulunut vuorokautta pidempään, kun presidentti Vladimir Putin tarttui luuriin. Hän soitti presidentti Recep Tayyip Erdoganille ilmaistakseen tukensa ja voivotellakseen vallankaappausten hirveyttä.
Vaikka Putinin ja Erdoganin puhevälien palautumisesta ei ole kulunut kauaa, ei puhelussa ollut mitään yllättävää. Putin vastustaa avoimesti ja äänekkäästi kaikenlaisia vallankumouksia ja -kaappauksia, joiden torjumiseen presidentti on suunnannut huomattavan määrän energiastaan läpi valtakautensa.
Viimeisimpänä toimena voi nähdä vaikkapa perjantaina voimaan astuneet uudet "terrorisminvastaiset" lait, jotka sallivat FSB:lle pääsyn venäläisten kaikkeen viestintään puhelimessa tai internetissä. Valvonnasta päätellen vakaat kannatusluvut eivät ole hälventäneet pelkoja mihinkään.
Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei kansa ole enää ainut pelko.
Vaara valtarakenteiden verkoissa
Kesän aikana useat pienet tapahtumat ovat kiinnittäneet sisäpolitiikkaa seuraavien analyytikkojen huomion Venäjällä: esimerkiksi joukkopotkut Itämeren laivastossa, Kirovin kuvernöörin pidätys ja FSB:n suorittamat tutkintakomitean virkamiesten näyttävät pidätykset viime tiistaina.
Jokaisen tapauksen syistä ja seurauksista löytyy useita teorioita, mutta yksi on ylitse muiden – Venäjällä on jälleen käynnissä turvallisuuselinten välinen paini.
Painijoiden joukkoon kuuluvat niin turvallisuuspalvelu FSB, tutkintakomitea kuin sisäministeriön joukot sekä niin sanottuna valvojien valvojana toimiva, presidentin turvallisuudesta vastaava FSO.
Vahvojen turvallisuuselinten kirjo on Putinille sekä uhka että mahdollisuus. Tärkeää on ylläpitää elinten keskinäistä kilpailua. Jos yhdestä tulee liian vahva, voi se uhata jo presidenttiä.