Vuosi sitten tähän aikaan öljyn Brent-laadun barrelin hinta oli painunut 30 dollarin tuntumaan, suhteet Turkkiin olivat karilla ja Syyrian sotilasoperaatio kärjisti ennestään tulehtuneita välejä länteen.
Venäjä aloitti vuoden rämeikössä, jossa jokaiseen ongelmaan reagoitiin ennemmin hätäisesti kuin harkiten. Syksyn duuman vaalit, niin ennakolta orkestroidut kuin olivatkin, pitivät vallanpitäjät varpaillaan.
Nyt alkanut vuosi on lähtenyt käyntiin Venäjän kannalta paljon paremmissa asetelmissa. Öljyn arvo on noussut lähes 60 dollarin hujakoille, maa on saavuttanut tärkeän aseman Syyriassa, Donald Trump johtaa pian Yhdysvaltoja ja EU:n sisältäkin alkaa löytyä yhä enemmän liittolaisia.
Vaikuttaa ideaalitilanteelta presidentti Vladimir Putinille. Silti jos jotain viime vuoden perusteella voi ennustaa, on se, että tämäkään vuosi ei ole Venäjälle helppo.
Odotuksen vuodet
Vuosia 2016 ja 2017 yhdistää yli kaiken yksi itsestäänselvyys – ne kuuluvat Venäjällä samaan vaalisykliin. Ensin duuman vaalit, sitten presidentinvaalit vuonna 2018. Se tarkoittaa jatkuvaa valmistautumista vaaleihin.
Alkuvuonna 2016, öljyn hinnan pysyteltyä matalana vuoden ensimmäiset kuukaudet, seurasi sarja tapahtumia: huhtikuussa ilmoitettiin kansalliskaartin perustamisesta, toukokuussa Aleksei Kudrin nimettiin suunnittelemaan uutta talouspolitiikkaa ja kesällä internetin urkintaa helpottavat Jarovaja-lait menivät läpi duumassa.
Talousliberaalin Kudrinin nimitys oli tarkoitettu lepyttämään uudistushaluisia, kun taas kansalliskaartin ja urkintalakien tehtävä oli mitä ilmeisimmin estää mahdolliset ja mahdottomat kansannousut tai vallankaappausyritykset.