Analyysi: Turvapaikanhakijoiden käyttäminen aseena menee sisäpoliittisiin tunteisiin

Aika harvalla on niin vähän ystäviä kuin Puolan ja Valko-Venäjän rajavyöhykkeellä olevilla siirtolaisilla. He ovat lähteneet omista kotimaistaan mahdollisesti sorron, levottomuuksien tai heikkojen elinolosuhteiden takia hakemaan parempaa elämää Euroopasta.

Eurooppa ei kuitenkaan enää sano welcome, bienvenue, tervetuloa.

Siirtolaisten matka on kulkenut todennäköisesti salakuljettajien tai muiden huijareiden katteettomien lupausten myötä Valko-Venäjälle, joka käyttää siirtolaisia hybridioperaatiossa EU:ta vastaan.

Puola siirsi vastaukseksi poliiseja ja sotilaita rajalle ja haluaa rakentaa lisää aitaa. Ratkaisu saa ymmärrystä EU:lta. Kuvat muutamista väkivaltaisesti käyttäytyvistä siirtolaisista lisäävät aitasympatiaa.

Suomessa niin opposition kuin hallituksen riveistä halutaan varautua tiukkaan rajakontrolliin, jos Venäjä joskus tekee samanlaisen operaation.

Siirtolaisia tai siis turvapaikanhakijoita ei tunnu kukaan haluavan porteilleen. Aiemmin esimerkiksi Unkari ja Kreikka ovat käännyttäneet siirtolaisia rajoiltaan. Pohjoismaa Tanskankin tavoite on nolla turvapaikanhakijaa.

Välimereen on hukkunut vuodesta 2014 lukien yli 20 000 Eurooppaan pyrkijää ja se on aiheuttanut vain ajoittan pöyristymistä. Varsinkin Etelä-Euroopassa on meripelastusoperaatioihin suhtauduttu välillä jopa kriittisesti.

Miten tässä on näin käynyt?

Yksi syy aitapolitiikkaan on se, että EU-maita hirvittää siirtolaisten vaikutus sisäpolitiikkaan. Varsinkin suurten ihmismäärien vastaanotto, hakemusten käsittely ja kotoutus on hirmuinen urakka ja veisi rahaa sekä aikaa.

Suomessa esimerkiksi kokoomuksen ja keskustan ulostulot maahanmuuttoon liittyen ovat ajoittain hyvin lähellä Perussuomalaisten linjaa. Puolueissa tiedostetaan, minne ääniä voi mennä toisenlaisella linjalla.

Pontta nuivuuteen antavat myös turvallisuusviranomaisten varoitukset hallitsemattoman maahanmuuton riskeistä. Terrorismin uhka liittyy valitettavasti maahanmuuttoon, vaikka siirtolaiset pääsääntöisesti hakevat itselleen vain parempaa elämää.

Kansainvälisten oikeuksien, ihmisoikeuksien ja empatian äänet ovat nyt vaimeampia kuin reilu viisi vuotta sitten. Maahanmuuttokriitikoiden näkemykset ovat vallanneet hieman enemmän alaa.

EU:n heikkous nähdään idässä

Valko-Venäjä, Turkki ja Venäjä ovat tiedostaneet, kuinka vaikea pala maahanmuutto on EU:lle. Sen takia turvapaikanhakijoista on luotu ase keikuttamaan venettä.

Jo rajaselkkaukset aiheuttavat sisäpoliittisia jännitteitä ja EU:n heikkous nopeaan ja kovaan toimintaan on tiedostettu.

Taustalla vaikuttaa myös se, että vuosien yrityksestä huolimatta EU ei ole pystynyt luomaan laajaa, toimivaa turvapaikanhakujärjestelmää, kun jäsenmaiden yksimielisyys on ollut mahdoton saavuttaa.

Turkille maksettiin miljardeja siitä, että se estää siirtolaisten matkan EU:n puolelle.

Lähiviikot näyttävät, kuinka pahasti Valko-Venäjä onnistuu EU:n venettä keikuttamaan vai löytyykö unionissa yhtenäistä linjaa ja toimintaa.

Siirrytty aitapolitiikkaan

Viime vuosina monissa EU:n ulkorajavaltioissa on siirrytty aitapolitiikkaan.

Aitoja on hankala moittia hybridioperaation esteenä, koska toimivaa vaihtoehtoa ei taida olla. Siirtolaisten vastaanottamista jouduttaisiin todennäköisesti jatkamaan pitkään ja EU ajautuisi taas riitoihin siitä, miten ”taakkaa” jaetaan. Idässä oltaisiin tyytyväisiä ja Eurooppa hajaannuksessa.

Yli miljoonaa siirtolaista ei enää haluta nopealla aikataululla Eurooppaan, joten aitoja ei juuri paheksuta ja EU yrittää oikeasti yhdessä lopettaa siirtolaisten liikenteen Valko-Venäjälle.

Pelinappuloiksi hybridioperaatioon joutuneet ihmiset, erityisesti perheelliset ja lapset, ansaitsisivat kuitenkin samalla pari kaveria. Tähän liittyy niitä kansainvälisiä sopimuksia ja ihmisoikeuksiakin. Toivottavasti edes jokin avustusjärjestö saavuttaa heidät kunnolla.