Jo toiset osavaltiovaalit hävinnyt Angela Merkel myönsi lopulta omat virheensä pakolaispolitiikassa. Perustava laiminlyönti menee kuitenkin koko EU:n piikkiin ja siitä maksetaan kallista hintaa vielä pitkään – myös Suomessa.
EU:n yhteinen emämunaus lähti kypsymään kymmenen vuotta sitten. Jo 2000-luvun lopulla EU-parlamentissa kannettiin huolta EU:n sisärajat avanneen Schengenin sopimuksen valuviasta: ulkorajojen valvonta sekä turvapaikanhakijoiden rekisteröinti ja paimentaminen jäi rajavaltioiden, ennen muuta Kreikan ja Italian huoleksi.
Viimeistään vuonna 2010 jokaiselle, joka vähänkään seurasi uutisia oli selvää, että Afganistanista, eri puolilta Afrikkaa ja Lähi-idästä tulevat pakolaisvirrat ovat EU:lle kasvava ongelma.
Pelkästään Kreikkaan tuli pahimmillaan satoja turvapaikanhakijoita päivittäin. Vastaanottokeskukset olivat ala-arvoisessa kunnossa ja niitä oli aivan liian vähän.
Ateenan kaduilla yöpyi pahimmillaan kymmeniä tuhansia epätoivoisia maahanmuuttajia. Satamakaupungit täyttyivät pakolaisista, jotka yrittivät ängetä väkisin Italiaan purjehtiviin lauttoihin.
2:01
Muun Euroopan reaktiot olivat tylyjä
Saksaa, Suomea ja koko muuta Eurooppa tämä kaaos ei hetkauttanut, koska pakolaiset eivät vielä liiemmin "häirinneet" kotinurkilla. Reaktiot olivat tylyjä. Kreikalta ja Italialta – kahdelta jo tuolloin vakavissa talousvaikeuksissa olleelta EU-maalta – vaadittiin tiukempaa rajavalvontaa ja parempia vastaanottokeskuksia.
