Kommentti: Maahanmuutto repii EU:ta ja EU-maita, vaikka pahin virta on saatu tyrehtymään

Irvokas näytelmä Saksan tiedustelujohtajan Hans-Georg Maassenin sanomisista ja lopulta "potkuista" kiteyttää Euroopan maahanmuutto-ongelman. Sitä yritetään ratkaista EU-huippukokouksessa Salzburgissa. Taas kerran.

EU teki Saksan johdolla ratkaisevia virheitä vuonna 2015. Turvapaikanhakijoiden virta oli hallitsematon. Sen mukana unionin alueelle ja sen jäsenmaihin tuli monta ongelmaa.

Samaan aikaan kansalaisille yritettiin tolkuttaa, että tästä selvitään ja ettei muita vaihtoehtoja ollut, kun virheet tehtiin.

Sittemmin tilanne on saatu hallintaan. Sotia, vainoa ja kurjia oloja pakenevia tulee Eurooppaan dramaattisesti vähemmän kuin kriisivuosina 2015 ja 2016.

Paino on sanalla dramaattisesti ja pääosin siksi, että isoin osa ongelmasta on ulkoistettu Turkkiin. Isolla rahalla.

Riitely on yhä repivämpää

Jäsenmaissa ja sitä kautta EU:ssa repivä riitely viime vuosien maahanmuuttopolitiikasta kuitenkin jatkuu ja päinvastoin kärjistyy. Kahtiajako syvenee. Sanavalinnat ja otteet kovenevat.

Maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat voimat ovat niskan päällä. Kiistatta. Vaikka niillä ei ole laivan kaatamiseen tarvittavaa muodollista poliittista enemmistöä. Vielä.

Olen sanonut tämän aiemminkin. Kiistassa on kaksi puolta. Molemmilla on huolensa ja pelkonsa. Kyse on siitä, minkä puolen peloista päättäjät ovat enemmän huolissaan.

Toisella puolella toimettomat ja turhautuneet maahanmuuttajat, erityisesti nuoret miehet koetaan uhkaksi.

Vastakkaisessa leirissä taas lähdetään siitä, että maahanmuuttokriittiset sulautuvat kiihtyvällä vauhdilla oikeistoradikaaleihin ja uusnatseihin ja ovat sitä kautta uhka demokratialle.

Tiedustelujohtaja ei tuominnut oikeistoradikaaleja

Vuodesta 2012 Saksan tiedustelujohtajana toimineen Hans-Georg Maassenin olisi pitänyt olla huolissaan molemmista, sekä maahan tulevista potentiaalisista terroristeista että väkivaltaisista oikeistoradikaaleista. Hän keskittyi ensiksi mainittuihin. Eikä salannut sitä.

Kuppi täyttyi, kun Maassen ei Chemnitzin puukotuksen yhteydessä tuominnut kaupungissa riehuneita uusnatseja.

Puukotuksessa sai surmansa kuubalaistaustainen saksalainen. Potentiaalisina tekijöinä pidätettiin yksi syyrialainen ja yksi irakilainen. Toinen heistä on nyt vapautettu.

Yhä edelleen on epäselvää, mitä Chemnitzissä todella tapahtui. Missä olosuhteissa 35-vuotias Daniel kuoli ja miten mittavaa oikeistoradikaalien riehuminen oli? Se tiedetään, että poliitikot, myös liittokansleri Angela Merkel, tekivät tapahtumista omanlaisiaan johtopäätöksiä ilmeisen heppoisin perustein.

Myös arvottoman kupletin loppuhuipennus on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Tiedustelujohtaja ei saanut potkuja. Hänet siirrettiin toisiin, itse asiassa parempiin tehtäviin. Näin tehtiin, koska maahanmuuttokriittiset voimat ovat Saksassa niskan päällä. Halutaan tai ei.

Samoja jännitteitä on kaikkialla

Tilanne on tulehtunut. Eikä parempaan päin olla menossa. Valitettavasti.

Vastaavia jänniteitä on myös muissa EU-maissa ja jäsenmaiden välillä. Siksi "kokonaisvaltaisten" EU-tason maahanmuutto- ja pakolaisratkaisujen edistäminen on sula mahdottomuus. Sitä kuitenkin myös Suomi – monen muun mukana – peräänkuuluttaa Salzburgin epävirallisessa EU-huippukokouksessa, jossa ei tehdä muodollisia päätöksiä.

Kaikki haluavat, että EU:n ulkorajojen valvontaa tehostetaan, mutta läheskään kaikki eivät halua EU:lle vahvaa omaa rajapoliisia, jota komissio ehdottaa. Suomi on yksi vastaan haraavista. Myös Italian populistihallituksen kansallismieliset torjuvat ajatuksen, vaikka juuri Italia näitä joukkoja tarvitsee. Kipeästi.

Unkari on kokonaan oma lukunsa. Pääministeri Viktor Orban syöttää unkarilaisille puppua, jonka mukaan EU:n rajapoliisit tulisivat Unkariin päinvastoin päästämään maahan enemmän pakolaisia.

Kesäkuussa EU-päämiehet hurskastelivat Pohjois-Afrikkaan perustettavista maihinnousupisteistä ja EU-alueelle perustettavista valvotuista keskuksista, joilla pakolaisvirta ja ihmissalakuljetus piti saada hallintaan. Tällä rintamalla ei ole tapahtunut mitään edistystä eikä sitä ole odotettavissa nytkään.

On vaikea uskoa, että kukaan kesäkuun päätöksen tekijöistä uskoi vakavasti, että joku Pohjois-Afrikan maa suostuu tällaiseksi Euroopan pakolaisongelman ulkoistajaksi. Egyptin kanssa on käyty neuvotteluja, osin jopa hedelmällisiä, mutta konkreettisia tuloksia saadaan vielä odottaa.

Brexit-vääntö ei helpota asetelmaa

Hankalien ja ratkaisemattomien maahanmuutto-ongelmien listaa voi periaatteessa jatkaa loputtomiin. Epäluottamus EU-maiden välillä ja niiden sisällä on niin suuri, että taakan jakamisesta, yhteisvastuun lisäämisestä ja solidaarisuudesta puhuminen on puhdasta haihattelua. Ikävä kyllä.

Kaikki tämä sataa oikeistopopulistien laariin. Saksan viime viikkojen säälittävässä kupletissakin on pitkälti kysymys siitä, että Vaihtoehto Saksalle -puolueen vahvistumista ei pysty pysäyttämään oikein kukaan.

Brittien EU-eron junailuun liittyvät ongelmat eivät nekään ole omiaan helpottamaan tilannetta.

Oikeistopopulistit maalaavat EU:sta ahkerasti kuvaa ylimielisenä kansallisvaltioita runttaavana ja rahaa nielevänä koneistona. Juuri sellaiselta EU brexit-painissa näyttää, jos asioita katsoo Lontoon vinkkelistä.

Tai jos ne haluaa Lontoon vinkkelistä nähdä niin. Ja aika moni haluaa.

Brexit vie britit ojasta allikkoon. Ei kahta kysymystä. Silti EU:n on neuvottelujen loppumetreillä vaarallista väittää, että kyse on puhtaasti brittien aiheuttamasta solmusta, jonka vain britit voivat aukaista ja että unioni on tehnyt voitavansa.

Juuri tällaisesta arroganssista maahanmuuttovastaiset oikeistopopulistit saavat lisää virtaa yrmiessään Eurooppaa pirstaleiksi.