Epävarmuus. Siihen yhteen sanaan moni oman ikäpolveni jäsenistä kiteyttää oman sukupolvikokemuksensa, kirjoittaa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson nettikolumnissaan.
Elimme lapsuutemme lama-ajan Suomessa ja täysi-ikäistyttyämme vastassa oli lähes vuosikymmenen kestänyt, kansainvälisen finanssikriisin käynnistämä taantuma.
Korkeakoulututkinto on edelleen keskeinen keino taata itselleen hyvä elintaso, mutta myös akateemisesti koulutettujen keskuudessa työttömyys on melko yleistä, eikä tutkinto johda yhtä varmasti työpaikan saantiin kuin ennen ajateltiin.
Epävarmuus työstä on jo arkipäivää
Erilaiset määrä-aikaisuudet ja sijaisuudet, osa-aikatyö, nollatuntisopimuksella työskentely, palkattomat ja matalasti palkatut harjoittelut sekä itsensä työllistäminen ja kevytyrittäjyys ovat jo tällä hetkellä arkipäivää nuorille aikuisille Suomessa.
Vaikka moni arvostaa vaihtelevuutta ja töiden projektiluontoisuutta, eikä haluakaan jäädä pitkäksi aikaa samaan tehtävään, on epävarmuus myös keskeinen syy sille, että oman tulevaisuuden suunnittelu on hankalaa.
Kuka tekee päätöksen hankkia lapsia ilman varmuutta oman toimeentulonsa jatkuvuudesta? Kuka hankkii oman asunnon ilman vakituista työsopimusta? Sirpaloitunut työ johtaa sirpaloituneisiin tulevaisuudensuunnitelmiin.
Itsensätyöllistäjät ja yksinyrittäjät ovat jo kauan joutuneet tottumaan epävarmuuteen arkisena kokemuksena. Sosiaaliturvan ja työvoimapolitiikan joustamattomuus ja yhteensopimattomuus itsensätyöllistäjien tilanteeseen aiheuttaa ongelmia ja huolta toimeentulon jatkuvuudesta.
Yritystoiminnan pyörittäminen pienimuotoisena tarkoittaa lähes vääjäämättä niukkoja tuloja, mikä näkyy muun muassa eläketurvan alivakuuttamisena.
Epävarmuudesta tulossa yhdistävä piirre
Epävarmuus ei kuitenkaan ole vain nuorten aikuisten sukupolvikokemus. Yhteiskunnan yhä nopeampien muutosten ja murrosten edessä moni muukin kokee epävarmuutta oman työpaikkansa ja tulevaisuutensa puolesta.
Automatisaatio ja digitalisaatio yhdistettynä tuotannon globalisoitumiseen ja työn yhä nopeampaan siirtymiseen rajojen yli, on jo johtanut teollisten työpaikkojen määrän vähentymiseen Suomessa.
Arviot teknologisen kehityksen ja tekoälyn aiheuttamasta murroksesta työn sisältöön ja sen määrään niin teollisuudessa kuin palvelualoilla ja tietotyötä edellyttävissä tehtävissä vaihtelevat. Monissa ennusteissa arvioidaan kuitenkin, että merkittävä määrä nykyisen kaltaisesta työstä tulee vähenemään.
Sote-uudistuksen kaltaiset yhteiskunnalliset muutosprosessit tarkoittavat toteutuessaan Suomen historian suurimpia yhteistoimintamenettelyjä ja suurta siirtymää julkisen työnantajan palveluksesta yksityiselle. Epävarmuudesta on yhä vahvemmin tulossa kaikkia työtä tekeviä yhdistävä piirre.
Päättäjien pitäisi ennakoida muutoksia
Työn murros on yksi suurimmista poliittisista kysymyksistä tällä hetkellä ja koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta keskeinen kehityskulku.
Suomen menestyksen kannalta on keskeistä, että päättäjät pyrkivät ennakoimaan murroksen mukanaan tuomia muutoksia ja tekemään päätöksiä, jotka mahdollistavat niin ihmisten kuin koko yhteiskunnan osaamisen ja potentiaalin hyödyntämisen myös jatkossa.
Ensimmäisen johtopäätöksen pitäisi olla selvä: epävarmuuden lisääntyessä ja muuttuessa pysyväksi asiantilaksi tulisi yhteiskunnan tarjota ihmisille palveluita ja tukea, jotka luovat turvaa muutoksen keskellä.
Sosiaaliturvan kehittäminen perustulon suuntaan, koulutusjärjestelmän joustavoittaminen elinikäisen oppimisen mahdollistamiseksi, universaalien palveluiden kuten varhaiskasvatuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon vahvistaminen sekä yritystoiminnan helpottaminen byrokratiaa karsimalla ovat kaikki esimerkkejä uudistuksista, joilla yhteiskunta voi luoda nykypäivään ja tulevaisuuteen paremmin sopivia turvaverkkoja.
Hallituksen päätös mahdollistaa määräaikaisten työsopimusten solmimista alle 30-vuotiaiden kanssa vain kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen sekä irtisanomisen helpottaminen alle 20 hengen yrityksissä edustavat päinvastaista asennoitumista.
Molemmat linjaukset lisäisivät toteutuessaan epävarmuutta työmarkkinoilla ja silppuaisivat jo valmiiksi silputettua työtä lisää.
Irtisanomissuojan heikentäminen koskisi satoja tuhansia
Hallituksen suunnitelmien mukaan tarkoitus on helpottaa henkilöperusteista irtisanomista alle 20 hengen yrityksissä. Tätä on julkisuudessa perusteltu pienyrittäjien tukemisella ja pienten yritysten työllistämiskynnyksen alentamisella.
Mikäli tavoitteena on auttaa esimerkiksi yksinyrittäjiä palkkaamaan firmaan ensimmäinen työntekijä, on toimenpide suunniteltu aivan väärin.
Koska valtaosa työnantajista Suomessa on nimenomaan pk-sektorilla, tarkoittaa alle 20 hengen rajaus, että kyse on yleisestä työsuhdeturvan heikennyksestä suomalaisilla työmarkkinoilla.
Irtisanomissuojan heikentäminen koskisi satoja tuhansia suomalaisia työntekijöitä.
Miten irtisanomisia aiotaan helpottaa?
Toiseksi hallitus ei ole vielä tarkentanut millä tavalla henkilöperusteista irtisanomista halutaan helpottaa. Jokaisella työntekijällä tulee olla oikeus työskennellä ilman pelkoa mielivaltaisista potkuista.
Jos irtisanomista helpotetaan merkittävästi, tarkoittaako se, että työnantajille jatkossa syntyy kannustin irtisanoa esimerkiksi iäkkäämpiä työntekijöitä, lisäkoulutuksen järjestämisen ja osaamisen kehittämisen sijaan?
Miten käy työntekijälle, jolla on näkemysero pomonsa kanssa tai joka aktivoituu oman ammattiliittonsa toiminnassa?
Massairtisanomisten helppous ongelma Suomelle
Usein törmää väitteisiin, jonka mukaan Suomessa olisi kansainvälisesti verrattuna vahva irtisanomissuoja. Tämä ei tutkimusten valossa pidä paikkaansa.
Ihmisten massairtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä on päinvastoin niin edullista Suomessa, että siitä on tullut kilpailuongelma maalle.
Kansainvälisten yrityskonsernien vähentäessä toimipisteitä Euroopassa valinta kohdistuu yleensä maahan, jossa se on kaikista halvinta, eli esimerkiksi Suomeen.
Henkilöperusteisen irtisanomisen helppouden vertailu eri maiden välillä ei ole kovin yksinkertaista, koska lainsäädännön laadulliset erot on huomioitava.
OECD on kuitenkin tehnyt vertailevaa tilastointia eri maissa. OECD:n mukaan yksilöperusteinen irtisanomissuoja on Suomessa kansainvälistä keskitasoa ja, ehkä hieman yllättäen, heikompi kuin esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa ja jopa Tanskassa.
Vaikutuksia työllisyyteen ei tiedetä
Irtisanomissuojan heikentämistä on useasti perusteltu myös työllisyyden parantamisella. Taloustiede ei kuitenkaan anna yksiselitteistä vastausta tähän.
Empiirisen tutkimuksen mukaan ei ole selvää, mikä on irtisanomissuojan vaikutus kokonaistyöllisyyteen. Hallituksenkin riveistä on kuultu viittauksia Tanskan "flexicurity"-malliin, mutta ainakaan OECD-tilastoinnin valossa irtisanomissuoja ei näyttäisi olevan Tanskassa heikompi.
Hallitukselta unohtuu myös kokonaan sanan "curity"-osa, jolla viitataan juuri riittäviin turvaverkkoihin epävarmuuden vastapainoksi. Tanskassa työttömyysturvan taso on korkeampi kuin Suomessa, jossa hallitus on leikannut työttömyysturvasta merkittävästi.
Koeaikaa jo pidennetty
Mikä sitten avuksi yksin- ja pienyrittäjille? Hallitus on jo pidentänyt työntekijän koeaikaa neljästä kuuteen kuukauteen.
Koeajan idea on juuri siinä, että työnantajalla olisi mahdollisuus selvittää työntekijän sopivuutta ja kykyä tehtävään. Yritysten rekrytointikynnystä on toisin sanoen jo madallettu.
Tämän lisäksi pienyrittäjien rasitteena on yleensä ennen kaikkea liiallinen byrokratia palkkauksessa ja verotuksessa. Arvonlisäveron alarajan noston on arvioitu tukevan pieniä yritystoimijoita taloudellisen ja hallinnollisen taakan keventymisen kautta.
Vasemmistoliitto on myös esittänyt automaattista palkkatukimallia, jonka tavoitteena on helpottaa palkkatuen hyödyntämistä sitä haluaville yrittäjille.
Määräaikaiset työsopimukset lisääntyneet
Nuoret naiset työskentelevät jo tällä hetkellä eniten määräaikaisilla työsopimuksilla. Määräaikaisuus on naisille yleistä erityisesti perheenperustamisiässä.
Kun 1980-luvun alussa 25–34-vuotiaista palkansaajanaisista noin 15 prosenttia oli määräaikaisissa työsuhteissa, oli vastaava luku vuonna 2014 noussut noin 28 prosenttiin.
Vuonna 2016 määräaikaisista työntekijöistä noin 68 prosentille vakituisen työn puute oli syy määräaikaisuuteen. Erityisesti kolmenkymmenen vuoden tienoilla niiden työntekijöiden määrä pienenee, jotka ovat määräaikaisia omasta tahdosta.
Tällä hetkellä määräaikaiselle työsopimukselle tarvitaan aina työn luonteeseen liittyvä perusteltu syy. Kyse on siis tilapäisestä työvoiman tarpeesta tiettyihin tehtäviin. Myös työntekijän pyynnöstä on mahdollista solmia määräaikainen sopimus.
Perhevapaauudistus parantaisi naisten asemaa
Nuoret naiset työskentelevät, kuten todettua, jo tällä hetkellä eniten määräaikaisissa työsuhteissa. Yhden syyn on arvioitu olevan se, että työnantajat eivät halua palkata "perheenperustamisiässä" olevia naisia, syynä pelko vanhempainvapaiden kustannuksista.
Tämä on yksi keskeinen syy sille, että hoitovastuiden tasa-arvoista jakoa mahdollistava perhevapaauudistus parantaisi nuorten naisten työmarkkina-asemaa.
Sipilän ja Orpon suunnitelma mahdollistaa määräaikaisuudet ilman syytä vain kolme kuukautta työttömänä olleille nuorille on siksi niin sukupolvi- kuin sukupuolisokeaa politiikkaa.
Tällä toimenpiteellä he heikentävät juuri saman ihmisryhmän asemaa, josta muuten kertovat olevansa huolissaan syntyvyyden laskun takia.
Nuorisotyöttömyys ei kohene joustoilla tai palkka-alella
Hallitus on perustellut esitystään sillä, että se vähentäisi nuorisotyöttömyyttä. Tämä on nurinkurista argumentaatiota. "Joustavien työsuhteiden" puute ei ole syy nuorisotyöttömyydelle, sillä näitä joustoja on jo runsaasti työmarkkinoilla.
Aikaisemmin tehdyt nuorille kohdennetut heikennykset työehtoihin eivät ole myöskään tepsineet nuorisotyöttömyyteen.
90-luvulla Suomessa tehtiin kolmivuotinen kokeilu alhaisemmilla palkoilla nuorille. Edes 40 prosentin palkanalennuksella ei ollut juuri vaikutusta nuorten työllistymiseen.
Ruotsin hallitus luopui vuonna 2015 työnantajien sivukulujen alennuksesta, joka oli kohdistettu alle 26-vuotiaiden palkkaamiseen. Alennus tuli erittäin kalliiksi valtiolle mutta mitään merkittävää vaikutusta nuorisotyöttömyyteen sillä ei ollut, vaan tuki valui työpaikkoihin, jotka olisivat syntyneet muutenkin.
Koulutus auttaa työllistymään
Tehokkaampi keino nuorisotyöttömyyteen on oppivelvollisuusiän pidentäminen ja tuen kohdentaminen sitä tarvitseville nuorille.
Nuorten koulutustaso on suoraan yhteydessä työllisyysasteeseen ja työmarkkinoiden murros edellyttää osaamistason jatkuvaa nousua. Nuorten työehtojen heikentämisen sijaan paljon tehokkaampi keino puuttua nuorisotyöttömyyteen olisi sen varmistaminen, että jokainen suomalainen nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon.
Lopulta hallituksen esityksessä on myös kyse perustavanlaatuisista arvovalinnoista. Miksi nuorten pitäisi tehdä töitä muita heikoimmalla työehdoilla?
Miksi hallitus lisää työelämän epävarmuutta ja ennakoimattomuutta, vielä kohdistaen toimenpiteen juuri niihin suomalaisiin, jotka jo valmiiksi arjessaan kamppailevat epävarmuuden kanssa kaikista eniten?
Nuoret aikuiset ovat ensimmäinen sukupolvi, jonka tulokehitys uhkaa jäädä aiempia sukupolvia alemmalle tasolle. Suomen Pankin mukaan Suomessakin arvioidaan kehityksen taustalla olevan "taantuman aikana noussut nuorisotyöttömyys, epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen sekä muutenkin edellistä sukupolvea heikompi asettautuminen työmarkkinoille".
Nuorilta on jo leikattu
Sipilän hallitus on jo aikaisemmin leikannut nuorten toimeentuloa tekemällä historiallisen suuren leikkauksen opintorahaan.
Opiskelijoiden toimeentulosta lähti noin 86 euroa kuussa, se on suurin yksittäiseen etuuteen tehty leikkaus koko hallituskauden aikana.
Ratkaisuksi hallitus ilmoitti, että nuorten pitää nostaa enemmän opintolainaa, ja mahdollisti jopa lainan nostamisen maksuhäiriömerkinnöistä huolimatta.
Viime syksynä julkaistujen tietojen mukaan opiskelijoilla on nyt enemmän opintolainaa kuin yhdelläkään aiemmalla opiskelijasukupolvella. Lisäksi opiskelijoiden velkaantuminen kasvaa nopeammin kuin milloinkaan aiemmin.
Samaan aikaan nuorten ikäluokkien velkataakka on jatkuvasti kasvanut, kuten myös maksuhäiriömerkinnät ja velkaantumisongelmat.
Hallituksen työmarkkinapolitiikka ei ole vain sukupolvi- ja sukupuolisokeaa, vaan suorastaan vihamielistä.