Ammattinyrkkeilijä Amin Asikaisen ura sai voittomerkinnän viimeiseksi koristuksekseen lauantaina Leppäviralla. Asikainen voitti kroatialaisen Ivan Jukicin ylemmän keskisarjan kuusieräisessä ottelussa kaikin tuomariäänin.
40-vuotias Asikainen näytti kehässä hyvältä, mutta hän antoi siitä oikeutetusti ansion myös sopivalle vastustajalle.
– Jukic oli minua hidastempoisempi ja jaloistaan hitaampi, Asikainen totesi.
Asikainen saavutti silti paluuottelustaan haluamansa. Uran viimeiseksi merkinnäksi ei jäänyt puolalaiselle Piotr Wilczewskille 2011 kärsitty tappio.
– Voitto oli ihan kiva, mutta matka otteluun oli hienoin kokemus. Valmistautuminen onnistui hyvin, kun osasin kuunnella kroppaa ja välillä keventää harjoittelua. Painonpudotuskin onnistui paremmin kuin koskaan. Sen ansiosta minulla oli ottelussa hyvin virtaa ja intoa.
Uran menestysvuosina harjoittelu ei ollut yhtä viisasta.
– Treenasin joskus hulluuden rajamailla. Painonpudotuskin meni pahimmillaan niin, että elin viimeisen viikon ennen ottelua pelkällä aamiaisella. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miten jaksoin otella 12 erää sellaisen jälkeen.
Pommisuojasta Euroopan mestariksi
Asikainen aloitti nyrkkeilyn 1980-luvun lopulla Kirkkonummella. Nyrkkeily vei hänet karuista harjoitusoloista ja koulun tarkkailuluokalta keskisarjan Euroopan mestariksi ja kirkkaisiin valoihin.
– Hienointa urassani oli nousu pommisuojasta isoille näyttämöille, kun katsomossa oli 20 000 katsojaa Don King mukaan lukien. Nyrkkeily vei oikeille raiteille, kun oma usko riitti EM-titteliin ja sen puolustamiseen pariin kertaan.
Usko lähti menestysnälästä ja tappion pelosta.
– Olen aina vihannut häviämistä pelattiin mitä tahansa.
Vimma voittaa oli lopulta liiankin voimakas.
– Jos minulla olisi ollut nykyinen maltti ja tietotaito, olisin ollut nyrkkeilijänä paljon parempi.
Pekka Mäki valmensi Asikaista yli 20 vuotta.
– Hienointa yhteisessä taipaleessamme oli koko Aminin elämän kehittymisen seuraaminen, Mäki tiivisti yhteiset kokemukset.