Kallis laji ja pitkä tie huipulle. Näin voi tiivistää monen kansainväliselle tasolle mielivän alppihiihtolupauksen mielessä välkkyvät uhkakuvat.
MAINOS
Hiihtolajien maailmancupit
C Morella!C More näyttää kauden aikana yli 160 suoraa lähetystä hiihdon, alppihiihdon, mäkihypyn ja yhdistetyn mc-kisoista.
Tilaa C More ja aloita katselu vaikka heti.
Suomessa kyse ei ole pelkistä uhkakuvista, sillä erityisen hankalassa raossa ovat lukiosta päässeet nuoret, jotka eivät vielä mahdu aikuisten maajoukkueisiin.
Huipulle pyrkiminen saattaa vaatia vuosittain kymmeniätuhansia euroja, jos portti maajoukkueeseen, välinesopimuksiin ja palkinto- sekä tukirahoihin ei ole auennut.
Maajoukkueen päävalmentaja Janne Haarala ja Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja Marko Mustonen myöntävät, että lukion jälkeen tuleva aika on usein haastavaa.
Nyt alppiväki yrittää vähentää pudokkaiden määrää ja nopeuttaa nuorten lahjakkuuksien maajoukkuenousua akatemiajärjestelmällä.
Mieslupauksille on perustettu tänä vuonna Rukalle akatemiaryhmä, jonka yksi valmentajista on Suomen ex-maajoukkueluotsi Christian Leitner.
Naisten akatemiatoiminnan on määrä pyörähtää kunnolla käyntiin ensi kaudella Tahkolla.
– Emme halua hukata yhtään potentiaalista urheilijaa, Mustonen sanoo.
Vuosien tie huipulle
Ongelmat iskevät usein vasta valkolakin tai ammattitutkinnon saamisen jälkeen, sillä lukioikäisille ja jopa peruskoulun vanhimmille löytyy erityisiä alppikouluja.
– Järjestelmämme toimii alppikouluissa, ja haluamme, että polku jatkuu myös siitä eteenpäin, Mustonen sanoo.
Akatemiajärjestelmän tarkoitus on viedä nuoria ammattivalmennukseen ja samalla painaa kuluja alaspäin.
Huipulle pyrkivältä alppihiihtäjältä vaaditaan kuitenkin myös akatemioissa riskinottoa, sillä pelkästään leiritykset imevät runsaasti rahaa.
– Kausikulut riippuvat siitä, miten paljon reissaa. Akatemian kärkiurheilijat investoivat koko rumbaan ehkä 20 000–25 000 euroa kaudessa. Akatemiassa on maajoukkuetason toimintaa, vaikka he eivät vielä ole maajoukkueessa, päävalmentaja Haarala sanoo.
Polku kansainväliselle tasolle vie yleensä vuosia, sillä lajissa on vähän teini-ikäisiä maailmanhuippuja.
– Alppihiihdossa ei ole ikä eikä mikään, jos ei ole kaksikymppisenä absoluuttisella huipulla. Meidän on pakko pyrkiä jatkamaan nuorten urheilijoidemme uria pidemmiksi, Haarala tiivistää.
Sekä Mustonen että Haarala sanovat, että akatemioista voi nousta vaikka kesken kauden aikuisten maajoukkueryhmiin, jos vauhti sinne riittää.
Esimerkiksi viikonloppuna Levillä kisattavissa maailmancupin pujotteluissa iso osa suomalaisurheilijoista tulee varsinaisten maajoukkueiden ulkopuolelta.
Lukio loppuun urheilun ehdoilla
Kaikkein lahjakkaimpiin nuoriin akatemiajärjestelmä ei automaattisesti pure, sillä he nousevat monesti jo lukioikäisinä maajoukkueryhmiin.
Yksi heistä on Riikka Honkanen, 19, joka opiskelee Tahkon alppilukiossa neljättä vuotta.
– Kirjoitin nyt syksyllä englannin, matikan ja terveystiedon. Keväällä on vielä äidinkieli ja ruotsi, Levin maailmancupissa kisaava Honkanen luettelee.
Honkanen kuuluu lajin suuriin suomalaistoivoihin, sillä hän oli vuosi sitten suurpujottelussa nuorten MM-hopealla. Lukion ja huippu-urheilun yhdistäminen on sujunut alppikoulussa suuremmitta kommelluksitta.
– Olen panostanut enemmän urheilemiseen kuin kouluun. Ihan hyvin olen kuitenkin selvinnyt, vaikka olen ollut koulusta paljon poissa. Itsenäisesti on tehtävä paljon töitä, hän muistuttaa.
Suunnitelma alppilukion jälkeen on selvä.
– Sitten se on täysipäiväisesti urheilua.