Suomen luonnosta löytyy syötävien marjojen lisäksi myrkyllisiä lajeja, jotka satunnaisenkin marjastajan kannattaa opetella tunnistamaan – ja opettaa myös lapsille.
Kielo
Suomen kansalliskukka kielo on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Kaikki kasvin osat ovat syötyinä myrkyllisiä. Muutaman marjan syönti lähinnä ärsyttää vatsaa, mutta suuri määrä voi johtaa vakaviin myrkytysoireisiin. Suuren määrän syöneelle on annettava lääkehiiltä, joka estää myrkyn imeytymisen vatsalaukussa, ja hakeuduttava lääkäriin, mikäli oireet jatkuvat.
Jos upotus ei toimi, katso kuva täältä
Tunnusmerkit: 15–25 cm korkea. Kaksi pitkäruotista lehteä, jotka tyvestä tuppimaisia. Valkoinen, kellomainen kukka, joka tuoksuu voimakkaasti. Marjat ovat ensin vihreät, sitten keltaiset ja kypsinä oranssit.
Kalliokielo
Myrkyllistä kalliokieloa esiintyy vain Etelä-Suomessa, ja se on harvinaisempi pohjoisemmassa. Pienen marjamäärän syöminen aiheuttaa harvoin oireita, mutta Suomessa tunnetaan ainakin yksi kuolemaan johtanut tapaus.
Jos upotus ei toimi, katso kuva täältä
Tunnusmerkit: Korkeus 20–40 cm. Haaraton varsi, jossa kahtena rivinä lehtiä. Kukka kellomainen, torvimainen, valkoinen-vihertävä. Kukat roikkuvat alaspäin 1–2 kappaleen rykelmissä. Marjat aluksi vihreitä, mutta kypsyttyään sinimustia ja vahapeitteisiä.
Oravanmarja
Oravanmarjaa kasvaa koko Suomessa, mutta se harvinaistuu Rovaniemen pohjoispuolella. Syksyllä kypsyvät tummanpunaiset marjat ovat lievästi myrkyllisiä. Syötynä ne aiheuttaa mahan ärsytysoireita. Marjoja vähän syöneelle annettava puoli lasillista juotavaa, yli kymmenen marjaa syöneelle lääkehiiltä.
