Sillä on oikeasti väliä, millä asenteella salille menee. Syyllisyydentunto vaikuttaa negatiivisesti treenin tasoon, eikä motivoi nousemaan aamulla sängyn pohjalta.
Jos urheilun ja liikunnan näkee jonkinlaisena rangaistuksena muutoin laiskasta käytöksestä tai siitä suklaapatukasta, jota ei olisi saanut syödä, lähtökohdat ovat melko huonot. Se, että kuntosalille menee vain syyllisyydentunnosta, muodostaa huonon suhteen liikuntaa kohtaan.
Syyllisyydentunto vähentää treenin tehoa
Sitä luulisi, että jos vain menee salille ja liikkuu aktiivisesti, ettei sillä olisi niin väliä, onko sinne mennyt pelkästä syyllisyydentunnosta vai esimerkiksi siksi, että nauttii liikunnasta.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että positiiviset aikomukset liikunnan suhteen auttavat ihmistä ylläpitämään kuntoilutavoitteitaan pitkällä aikavälillä. Syyllisyydentunto taas voi tehdä kuntoilusta vähemmän tehokasta, kertoo Metro-sivusto.
Syyllisyydentunne johtaa stressin kasaantumiseen, mikä taas lisää jännittyneisyyttä lihaksissa, lisää onnettomuuksien riskiä ja tekee kuntoilusta entistä epämiellyttävän tehtävän.
Suuri osa syyllisyydentunnosta liittyy ruokaan ja siihen, että meidän pitäisi jotenkin korvata se, että syömme epäterveellistä ruokaa. Kaikki tietävät tunteen, kun toisen palan kakkua santsattuaan alkaa jo kaduttaa. Seuraavana aamuna sitä haluaisi salille jo aamukuudelta korvaamaan syötyä herkkua.
