Sillä on oikeasti väliä, millä asenteella salille menee. Syyllisyydentunto vaikuttaa negatiivisesti treenin tasoon, eikä motivoi nousemaan aamulla sängyn pohjalta.
Jos urheilun ja liikunnan näkee jonkinlaisena rangaistuksena muutoin laiskasta käytöksestä tai siitä suklaapatukasta, jota ei olisi saanut syödä, lähtökohdat ovat melko huonot. Se, että kuntosalille menee vain syyllisyydentunnosta, muodostaa huonon suhteen liikuntaa kohtaan.
Syyllisyydentunto vähentää treenin tehoa
Sitä luulisi, että jos vain menee salille ja liikkuu aktiivisesti, ettei sillä olisi niin väliä, onko sinne mennyt pelkästä syyllisyydentunnosta vai esimerkiksi siksi, että nauttii liikunnasta.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että positiiviset aikomukset liikunnan suhteen auttavat ihmistä ylläpitämään kuntoilutavoitteitaan pitkällä aikavälillä. Syyllisyydentunto taas voi tehdä kuntoilusta vähemmän tehokasta, kertoo Metro-sivusto.
Syyllisyydentunne johtaa stressin kasaantumiseen, mikä taas lisää jännittyneisyyttä lihaksissa, lisää onnettomuuksien riskiä ja tekee kuntoilusta entistä epämiellyttävän tehtävän.
Suuri osa syyllisyydentunnosta liittyy ruokaan ja siihen, että meidän pitäisi jotenkin korvata se, että syömme epäterveellistä ruokaa. Kaikki tietävät tunteen, kun toisen palan kakkua santsattuaan alkaa jo kaduttaa. Seuraavana aamuna sitä haluaisi salille jo aamukuudelta korvaamaan syötyä herkkua.
Jos salille on suuntaamassa negatiivisten ajatusten saattelemana, on kuitenkin todennäköisempää, että herätyskellon soidessa painaa vain torkkua. Tämä aiheuttaa taas enemmän syyllisyyttä.
Terveempi suhde kuntoiluun
Syyllisyyden noidankehä on 21-vuotiaalle Jessicalle tuttu ilmiö ja tämä kertookin suurimman motivaationsa salille lähtemiseen olevan nimenomaan syyllisyys.
Lue myös: Haluatko hyvään kuntoon? Kuntosalin omistaja paljastaa, miten monta tuntia se vie
– Luulen, että tunnen syyllisyyttä salilla käymisestä, koska sain yliopistossa aika paljon lisäkiloja ja olen nyt todella onneton sen suhteen, miltä näytän, Jessica kertoo Metro.co.uk:lle.
Jessican mukaan syyllisyys on johtanut hankalaan suhteeseen kuntoilun kanssa, minkä hän ymmärtää olevan epätervettä. Toisaalta syyllisyys on joskus siivittänyt jopa parempiin tuloksiin, kun hän on kuntoillut entistä kovempaa, koska tietää, että hänellä itsellään on parempi olo kuntoilun jälkeen.
– Luulen, että luodakseni positiivisemman suhteen kuntoiluun, minun täytyy antaa itselleni tauko ja ymmärtää, ettei minun tarvitse mennä salille joka ikinen päivä saadakseni tuloksia. Nautin kyllä salilla käymisestä, mutta uskon, että jos näkisin sen enemmänkin harrastuksena, eikä sitoumuksena, minulla olisi varmaankin parempi suhde koko kuntoiluun, Jessica pohtii.
Hauskuus ja liikunnasta nauttiminen tekevät ihmeitä
Kuten yllä jo todettiin, jos asetat kuntoilutavoitteesi positiiviselle pohjalle negatiivisen sovittelun sijaan, pysyt todennäköisimmin tavoitteissasi. Personal trainer Nick Finney liputtaa myös tavoitteiden asettamisen puolesta.
Lue myös: Kuntosali motivoi ihmisiä tarjoamalla viiniä treenaajille
– Ilman positiivista tavoitetta näemme ainoastaan kivun, jolloin ihmiset saattavat nähdä kuntosalin ainoastaan niinä kolmena tuntina viikossa, joista on vain selvittävä, Finney sanoo.
Finneyn mukaan treenaajat tuntevat syyllisyyttä siitä, etteivät saavuta tavoitteitaan tai kun näkevät Instagramista, kuinka kovaa muut ihmiset treenaavat. Avain treenaamiseen olisi kuitenkin siitä nauttiminen. Jos pystyt muuttamaan kuntoilun joksikin, mitä rakastat, syyllisyydentunnekin loppuu.
Jos salilla käyminen ei yksinkertaisesti toimi kohdallasi, kokeile vaikka lenkkeilyä tai jotain joukkueurheilua. Hauskuus ja liikunnasta nauttiminen tekevät ihmeitä omalle asenteelle kuntoilua kohtaan.
Lähde: Metro.co.uk