Tietokirjailija kertoo, että ihmisten ajattelujärjestelmässä on lukuisia ominaisuuksia, jotka ovat hyödyttäneet laumassa eläessä mutta aiheuttavat nykyään ongelmia. "Ajatteluvirheet" ovat ihmisille lajityypillisiä ja niihin sortuvat kaikki.
Älä usko kaikkea, mitä ajattelet -teoksen kirjoittanut tietokirjailija Joni Martikainen väittää, että samat havainto- ja ajattelujärjestelmän ominaisuudet, jotka ovat mahdollistaneet ihmisen selviytymisen näihin päiviin asti, saattavat aiheuttaa nykypäivänä erilaisia ajatteluvirheitä. Esimerkiksi siitä, että ihminen muistaa eläviä ja tunnepitoisia mielikuvia, kuten väkivaltatilanteita, muita tilanteita helpommin, on voinut olla hyötyä laumassa eläessä, mutta nykyään se aiheuttaa ongelmia.
– On osattu korostuneesti varoa tiettyjä ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia, ja painaa ja nostaa niitä mieleen tehokkaasti. Nykymaailmassa, jossa teknologia mahdollistaa kaikkialla maailmassa tapahtuvien väkivaltatilanteiden näkemisen ja kokemisen, nämä tapahtumat saattavat saada ihmisen yliarvioimaan maailman todellisen vaarallisuuden ja todennäköisimmät vaaran lähteet.
Martikainen kertoo, että ajatteluvirheistä on vaikeaa päästä eroon. Ne ovat juurtuneet vahvasti biologiaamme eikä ajattelumme ole kehittynyt ensisijaisesti itsensä havainnoimiseen.
– Niiden muuttaminen ei ole edes kannattavaa, sillä ne palvelevat meitä edelleen hyvin suurimman osan ajasta.
Jotain on Martikaisen mukaan kuitenkin tehtävissä. Voimme opetella tunnistamaan ajattelumme sudenkuoppia ja niitä tilanteita, joissa ajatteluvirheiden tekemisestä on eniten haittaa. Kun tilanteet tunnistaa ja ajatteluvirheet tiedostaa, asioita on helpompi tarkastella monelta kantilta.
– Terveyttä ja taloutta koskevat päätökset ovat yleensä päätöksiä, joissa panoksena on paljon ja joiden seuraukset saattavat olla katastrofaalisia oman tai läheisten elämänlaadun kannalta.
– Silloin, kun panokset ovat pienet, ei inhimillisillä virheillä ole väliä. Suurimman osan ajasta sillä, johtavatko aivot ihmistä harhaan, ei ole väliä ja elämästä nauttiminen on totuuden etsimistä tärkeämpää.
Kuka sortuu virheisiin?
Koska havainto- ja ajattelujärjestelmän perusmekanismit ovat ihmisille lajityypillisiä, virheitä esiintyy kaikilla. Martikainen huomauttaa kuitenkin, että virheet ovat painottuneet hieman eri tavalla eri kulttuureissa.
– Aasialaiset koehenkilöt arvioivat itsensä keskivertoa paremmiksi eli heillä on positiivisia illuusioita länsimaisia harvemmin. Tämä saattaa johtua siitä, että aasialaiset kulttuurit painottavat niin voimakkaasti yksilön nöyryyttä ja kollektiivista etua.
– Aasialaisten on kuitenkin havaittu olevan erityisen alttiita esimerkiksi jälkiviisauserheelle, joka on taipumusta nähdä tapahtuneet asiat jälkikäteen itsestään selvinä.
Yksilöllisiäkin eroja on. Korkea älykkyysosamäärä vaikuttaa tiettyjen ajatusvirheiden vähäisyyteen esimerkiksi formaalin logiikan ja matematiikan tehtävissä, mutta ei pelasta muilta virheiltä.
– Esimerkiksi vahvistusharhaa ja kehystämisvaikutuksia esiintyy yhtä paljon ihmisillä, joilla on korkea ÄO, kuin ihmisillä, joilla on matalampi ÄO.
– Tutkimus yksilöllisistä ja kulttuurisista eroista on kuitenkin toistaiseksi aika vähäisiä. Varmaa on kuitenkin se, että jos kuvittelee, ettei ole altis tällaisille virheille, niin hyvin todennäköisesti on.