24-vuotias Ruusu kantaa vielä kuuden vuoden jälkeenkin seksuaalisen väkivallan jättämiä jälkiä mukanaan. Toipuminen on ollut monivaiheinen prosessi, joka jatkuu edelleen. Nyt tilanteeseen saattaa tulla suuri muutos, kun poikaystävästä on tullut kihlattu.
– Olin vasta 18-vuotias, ensimmäisen oikean poikaystäväni kanssa enkä oikein tiennyt millaista sen kuuluisi olla. Ajattelin että se on normaalia, Ruusu muistelee.
Aluksi väkivalta oli henkistä. Painostusta, kiristystä, syyllistämistä. Puhumattomuus oli pahinta.
Sitä jatkui, kunnes Ruusu antoi periksi. Suostui seksiin, vaikkei se tuntunut hyvältä. Kun hän yritti pitää kiinni itsemääräämisoikeudestaan, kieltäytyä kun tuntui siltä, johti se raiskaukseen.
Poikaystävän henkinen ote ensimmäistä parisuhdettaan kokevasta nuoresta naisesta oli niin voimakas, ettei Ruusu uskaltanut jättää väkivaltaista suhdetta. Hän pelkäsi poikaystäväänsä. Hän myös ajatteli, että tällaista sen kai sitten kuuluukin olla, ettei ole oikeutta omaan ruumiiseensa.
Ei ole oikeutta kieltäytyä.
Masennus nosti vihan pintaan
Lopulta Ruusu tapasi toisen miehen ja sai sitä kautta voimat erota väkivaltaisesta suhteesta. Tilanne parani kuitenkin vain hieman, sillä myös uusi poikaystävä painosti henkisesti ja sen lisäksi petti Ruusua.


