Aivotutkija Minna Hutilainen kutsuu uutuuskirjassaan 2010-lukua ”säheltämisen” vuosikymmeneksi. Hutilaisen mukaan työelämä vaatii nykyään entistä enemmän kognitiivista joustavuutta, eikä ihminen ole pysynyt muutoksien perässä.
– Helsinkiläinen Anna järkyttyi – tilattu passi luovutettiin kaupassa ventovieraalle miehelle (IS.fi, marraskuu 2019).
Juuri tällaisten tapausten takia aivotutkija Minna Huotilainen on päätynyt kutsumaan 2010-lukua säheltämisen vuosikymmeneksi.
– Ajatellaan vaikkapa passimokaa: on kehitetty kallis, monimutkainen systeemi, jossa työskentelee pitkä ketju alansa ammattilaisia – ja silti näin käy. Mikä on se todennäköisyys, että näin paljon virheitä kasautuu? Huotilainen kysyy.
Kyse ei ole sattumasta
Hutilaisen mukaan kyse ei ole sattumasta vaan siitä, että nykyiset työtapamme saavat aivomme savuamaan. Muisti pätkii enemmän kuin koskaan, koska työelämä on täynnä keskeytyksiä ja rinnakkaisia prosesseja.
Aivotutkimuksesta tiedetään, että monen asian tekeminen yhtä aikaa ei oikeasti onnistu. Tehtävästä toiseen hyppiminen kuormittaa muistia, lisää kömmähdysten todennäköisyyttä ja hidastaa työntekoa.
Huonoihin tapoihin takertuminen syö työntekijöiden hallinnan tunnetta ja uuvuttaa – ja tulee työnantajalle kalliiksi, koska tuottavuus laskee.
2020-luvusta keskittymisen vuosikymmen?
Huotilaisen unelma on, että 2020-luvusta tulisi taas keskittymisen, uudistumisen ja luovuuden aikaa. Hänen ja Leeni Peltosen tammikuussa julkaistu Uuden ajan muistikirja (Otava) käsittelee uudella vuosikymmenellä tarvittavia työelämätaitoja.
Ensimmäinen askel on tehtävien analyysi. Mitä oikeastaan pitää saada aikaan? Miten se onnistuu parhaiten? Mikä kaikki sitä häiritsee?
Uusiin työelämätaitoihin kuuluu, että osaa valita työtilat, työvälineet ja työseuran käsillä olevaan tehtävään sopivaksi. Huotilainen esimerkiksi tekee kotona kaikki syventymistä vaativat tehtävät, kuten kirjoittamisen. Jos taas ohjelmassa on isojen tiedostojen siirtämistä, hän asettuu työpaikan kahvihuoneeseen, jossa voi samalla vaihtaa ajatuksia kollegojen kanssa.
Organisaatiolta tällainen työn järjestämisen tapa vaatii ymmärrystä tehtävien luonteesta ja luottamusta työntekijöihin.
– Sähläämisen vähentäminen on mitä suurimmissa määrin johtamiskysymys, Huotilainen sanoo.
– Itse olisin esimiehenä vain tyytyväinen, jos työntekijä pitäisi perjantaina etäpäivän ja lähtisi mökille. Siellä hän pystyy varmasti syventymään työhönsä rauhallisessa ja inspiroivassa ympäristössä.
Riittääkö fyysinen läsnäolo?
Huotilainen muistuttaa, että luottamus on kahdensuuntaista. Jos työnantaja mittaa läsnäoloa työpisteellä, sitä sitten saadaan. Mutta onko fyysinen läsnäolo se, mitä kyseiseltä henkilöltä oikeasti halutaan?
– Mielestäni on parempi olla mittaamatta kokonaan kuin mitata väärää asiaa, Huotilainen sanoo.
Luottamuksen lisäksi tarvitaan työtiloja, joissa syventyminen ilman keskeytyksiä on mahdollista. Jokainen voi poistaa sähköpostin ponnahdusviestit koneeltaan ja ryhtyä säilyttämään puhelintaan poissa näköpiiristä, mutta se ei yksin riitä.
– Valitettavasti edelleen on työpaikkoja, joissa tilat jaetaan statuksen mukaan. Johtajalla on oma huone, jossa hän ei ehdi juuri olla, ja rivityöntekijöillä on pöydännurkka avokonttorissa.
Tekoäly haastaa muistia
Myös tekoälyn kehittyminen haastaa ihmisten muistia. Kun rutiinitehtävät siirtyvät koneiden hoidettavaksi, työpäivistä puuttuvat ”aivottomien” työtehtävien tarjoamat hetket, jolloin kädet askartelevat ja mieli saa hetken vaeltaa. Siksi tehtäviä pitää oppia tauottamaan uudella tavalla. Toinen vaihtoehto on työajan lyhentäminen.
– Tekoälyn kehittyminen inhimillistää ihmisten työtä, mutta tekee siitä myös uudella tapaa kuormittavaa, Huotilainen sanoo.
Töissä tarvitaan entistä enemmän kognitiivista joustavuutta, valmiutta kokeilla uutta ja luopua totutuista tavoista. Toisille se on synnynnäisen temperamentin takia helpompaa kuin toisille, mutta stressi syö jokaisen joustavuutta. Stressin vastalääke ei ole laiskottelu vaan tunne siitä, että homma on hallinnassa. Uhan tunteen alla ajattelu kapeutuu.
Siksi esimiesten tehtävä on auttaa työntekijöitä johtamaan omaa työtään.
Älä sopeudu mielen piiputtamiseen
Uuden ajan muistikirjassa kerrotaan työterveyslääkäristä, joka lohdutti vastaanotolle saapunutta IT-alan asiantuntijaa: ”Muistat sentään vielä oman nimesi. Olen tavannut sellaisiakin, jotka eivät muista enää sitäkään.”
Huotilaisen mielestä muistin piiputtamiseen ei pidä sopeutua.
– Ikään kuin olisi normaalia, että huippuammattilaiset unohtelevat ja sähläävät. Muistin rakoilu on hälytysmerkki, jonka pitäisi saada koko työyhteisö pohtimaan, teemmekö me tätä fiksulla tavalla.
Näin johdat keskittymistä ja muistia1. Uudista työtapoja. Analysoi nykyisiä työtapoja, -tiloja ja -välineitä muistin ja keskittymisen näkökulmasta. Mikä tukee ja mikä häiritsee tehtävissä suoriutumista? 2. Estä keskeytykset. Kännykän vilkuilu ja sähköpostien ponnahdukset hajottavat keskittymistä ja opettavat aivoja lyhytjänteisyyteen. Siivoa puhelin pöydältä laukkuun. 3. Luota ihmisiin. Kannusta työntekijöitä kokeilemaan erilaisia itselle sopivia työtapoja. Myös epäonnistuminen on sallittua, muutenhan kyseessä ei ole aito kokeilu. 4. Mieti, mitä ¬mittaat. Asiantuntijatyötä on usein vaikea mitata, mutta vääriä asioita mittaamalla voi tehdä isompaa tuhoa kuin sillä, ettei mittaa ollenkaan. 5. Älä mikro¬manageroi. Pikkutarkka ohjeistaminen vähentää työntekijöiden hallinnan tunnetta ja lisää stressiä. Samoin tekee johtajan liika etäisyys. |