Science-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan äyriäistoukat naamioivat silmiään mukauttamalla verkkokalvon heijastamaa väriä ympäristön valaistukseen.
Läpinäkyvyys auttaa monia pieniä merieläimiä välttämään petoja ja siten säilymään hengissä, mutta tällä piiloutumiskeinolla on hintansa. Täydellisen läpinäkyvä olento ei voi nähdä mitään itse, sillä näköaisti edellyttää valon imeytymistä silmään. Niinpä silmä erottuu ulospäin tummana täplänä.
Nyt kansainvälinen kemistien ja nanotieteilijöiden tutkijaryhmä on selvittänyt, miten äyriäisten pikkuiset toukat kiertävät rajoitetta mahdollisimman hyvin – eli miten ne optimoivat näkökykyään ja yrittävät samaan aikaan olla niin näkymättömiä kuin mahdollista. Tutkimuksella on merkitystä juuri läpinäkyvyyden ja näköaistin yleisen tason ristiriidan vuoksi.
Arvostetussa Science-lehdessä torstaina julkaistun tieteellisen artikkelin mukaan äyriäistoukat naamioivat silmiään mukauttamalla verkkokalvon heijastamaa väriä ympäristön valaistukseen. Näin silmän väri katoaa taustaan erilaisissa oloissa, vaikka silmä ei olekaan läpinäkyvä.
Väriä ei aiheuta väriaine, vaan niin sanottu fotoninen lasi eli muutaman sadan nanometrin kokoisista palleroista koostuva nanokomposiittimateriaali. Pallot itsessään muodostuvat äyriäisten tapauksessa isoksantopteriini-nimisestä värittömästä orgaanisesta aineesta, joka muistuttaa molekyylirakenteeltaan jossain määrin dna:n guaniini-emästä. Pallot ovat rakenteeltaan onttoja.
Nämä seikat on tiedetty jo joitakin vuosia. Benjamin Palmerin johtamat israelilaiset kemistit, jotka löysivät nanopallerot merieläimistä, eivät kuitenkaan onnistuneet selvittämään värin vaihtumisen mekanismia.