Äiti tylyttää "ystäviä", jotka hylkäsivät hänet vauvan syntymän jälkeen: "Mikä helvetti teitä vaivaa?"

Mary Katherine on ollut äiti jo kolme vuotta. Häntä varoiteltiin äitiyden haasteista, joihin ei ole olemassa ohjekirjaa. Vuosien aikana Katherine kertoo kuitenkin huomanneensa, että lasten tarpeisiin vastaaminen on verrattain yksinkertaista. Aikuiset sen sijaan ovat aivan toinen juttu.

– He voivat todellakin ajaa sinut hulluksi. Aikuiset ovat se oikea ongelma. Ehkä heidän mukanaan pitäisi tulla ohje, Katherine kirjoittaa Scary Mommy -sivustolla.

Aiemmin Mary Katherine on kirjoittanut esimerkiksi taistelustaan anopin kanssa sekä siitä, miten tuskaista on olla kaivattu ja tarvittu äiti koko ajan. Katherine alkoi käydä terapiassa, koska halusi ymmärtää elämäänsä ja päästää irti menneistä. Hän havaitsi olevansa taitava käsittelemään tunteitaan.

– Mutta kuulkaa, on yksi ryhmä ihmisiä, joita en koskaan tule ymmärtämään, joiden puolesta en tunne empatiaa ja, oikeasti, joille en koskaan anna anteeksi, Katherine kuvaa.

– Näitä ihmisiä ovat ne A-luokan idiootit, jotka jättävät lasteni olemassaolon huomiotta.

Katherine ymmärtää, ettei hänen pitäisi tuhlata aikaansa ihmisiin, joita ei ymmärrä. Hän kuitenkin kokee, että haluaa sanoa suorat sanat joillekin ihmisille, jotka tunsi menneisyydessään.

– Eli niille elämäni ihmisille, jotka katosivat sen jälkeen, kun sain lapsia, minun täytyy kysyä teiltä yhtä asiaa: mikä helvetti teitä vaivaa? Katherine ihmettelee.

– Luuletteko rehellisesti, että voitte väittää rakastavanne jotakuta vuosia – jopa ihmisen koko elämän ajan – ja sitten kadota, kun tästä ihmisestä tulee vanhempi? Luuletteko, että uskon edes sekunnin ajan, että koskaan välititte minusta, kun sydämeni elää lapsissani ja te jätätte heidän olemassaolonne täysin huomiotta?

Hän voisi omien sanojensa mukaan ymmärtää, jos ihmiset eivät muista syistä haluaisi olla osa hänen elämäänsä. Katherine ymmärtää olevansa ihmisenä vajavainen, ja esimerkiksi hänen huumorinsa ei uppoa kaikkiin. Silti osa ihmisistä kulki hänen rinnallaan ystävänä ja perheenjäsenenä hyvien ja huonojen hetkien läpi. Kun Katherine sai ensimmäisen lapsensa, ihmiset kuitenkin katosivat.

– Ollakseni rehellinen, aluksi se sattui. En halunnut mitään enempää kuin jakaa iloni kanssanne. Esitellä teidät tälle uskomattomalle pienelle ihmiselle, johon olin varma teidän rakastuvan, Katherine kuvaa.

– Mutta puheluihin ei vastattu. Tapaamisia ei sovittu. Ja hyvän tähden, en pyydä teitä lopettamaan sitä, mitä olette tekemässä, ja tekemään leikekirjaa lapsistani, mutta edes pieni mielenkiinto olisi ollut mukava asia.

Katherine ei jaksa enää tuntea tuskaa lähipiiristään kadonneiden ihmisten vuoksi. Hän kokee lasten olevan suuri ilo elämässään, ja jos entiset ystävät eivät ymmärrä tätä, ongelma on heidän. Katherinen mielestä hänet lasten takia hylänneet ihmiset päättivät ystävyyden aivan liian aikaisin – siis silloin, kun parhaat hetket lasten kanssa olivat vielä kokematta.

– Kaikille entisille ystävilleni, perheenjäsenille, jotka katosivat maailman parhaiden lasten elämästä: jos et välitä tarpeeksi tutustuaksesi näihin lapsiin, joista jäät paitsi, et ansaitse heitä. Niin yksinkertaista se on. Ja toivon, että elät mukavaa elämää. Oikeasti. Koska hitto vie, me varmasti elämme.

Lähde: Scarymommy.com

***