Aiemmin "tarhatädit" avautuivat kamalista vanhemmista Redbook-lehdessä. Pyysimme lukijoitamme kertomaan omat tarinansa opettajista tai perhepäivähoitajista. Lue, millaisia kokemuksia suomalaisilla on!
”Aika ikävää on sellainen, että lapsi saatetaan "hoitopäiväkuntoon" käyttämällä peräpuikkoja, jolloin väliaikaisesti saadaan kuume laskemaan. Useamman kerran on sattunut, että kun lapsi on ollut potalla, niin on kuulunut vain kops, kun peräpuikko on tipahtanut pottaan. Kuume tietysti on sitten myös palannut, ja vanhempi soitettu hakemaan lastaan. Eräälle lapselle, sanotaan nyt vaikka Tiinalle, tuli korkea kuume, olisiko ollut 39 asteen paikkeilla. Tyttö lähetettiin tietenkin vanhemman kanssa kotiin. Samana päivänä tytön lääkäri-isä toi Tiinan uudelleen hoitoon ja ilmoitti tutkineensa lapsensa ja että tämä oli täysin terve. Olisiko ollut ihmeparantuminen kyseessä?”
"Ryhmässä oli 3-vuotias poika, jota lapsen äiti koulutti kuin koiraa. Jos teki jotain tuhmuutta, taputti vain käsiään. Sitten, jos pyysi luokseen, taputti reisiin: "tule tänne".
Asiattomia hoitajia olen työni puolesta nähnyt paljon. Olen työskennellyt useassa eri päiväkodissa eri puolella Suomea. Jokaisessa päiväkodissa on yksi tai useampi työntekijä, josta heti huomaa, ettei välitä lapsista yhtään: eivät ota syliin, eivät leiki heidän kanssaan, ulkona ollessaankin vain juttelevat toisten työntekijöiden kanssa. Jos johtaja oli paikalla, silloin heti muka olivat lasten kanssa. Pienten 1–3-vuotiaiden ryhmässä eräs hoitaja valehteli päivittäin, mitä oli lapsen kanssa tehnyt. Yhdessä päiväkodissa hoitajat pelottelivat lapsia poliisilla, jos eivät totelleet. Ennen joulua pelottelivat tontuilla."
"Kun esikoinen oli vuoden juuri täyttänyt, niin hoitaja tokaisi minulle, että onneksi hän oli saanut hoitaa lapsensa kotona. Tuli paha mieli, minulla ei ollut varaa jäädä hoitovapaalle. Nuorimmainen aloitti kuukausi sitten päivähoidon. Eräänä päivänä tulin häntä hakemaan, ja ihmettelin outoja vaatteita. Selvisi, että hoitotädillä oli mennyt kaksi samanikäistä poikaa sekaisin."
"”Teidän lapset ovatkin sitten viimeisiä tänään", totesi hoitaja juhlapyhän (pääsiäisen) aattona, kun aamulla vein lapsia hoitoon ja haku oli normaalia aikaisemmin (jo kello 15). Tuntui pahalta, kun itse oltiin kovalla työllä saatu sovittua töistä normaalia lyhyempi työpäivä, joka ei siltikään riittänyt.”
Lue myös: ”Oksensin tänä aamuna, mutta äiti sanoi, etten saa kertoa sinulle" – tarhatädit avautuivat kamalimmista vanhemmista
"Vanhemmat eivät halua kuulla, että oma lapsi tarvitsee tukea kehitykseensä. Ymmärrän kyllä, että tämä tuntuu pahalta. Mutta sitä en ymmärrä, että asiasta ei saisi koskaan puhua suoraan, vihjaillaan sinne päin, ettei tulisi paha mieli. Lapsi ei siis saa tarvitsemaansa apua."
"Vanhemmat eivät välitä, vaikka oma lapsi on kiusaaja, todisteita riittää pilvin pimein: muita oppilaita, kiusattu, videovalvonnan kuvat ja niin edelleen, mutta lapsen vanhemmat huutavat kurkku suorana, että "ei mun lapsi kiusaa". Todisteet on esitetty monia kertoja mutta huuto vain jatkuu. Mitä voisi tehdä?!"
"Kamalia vanhempia on paljon, ja ne eivät lopu ikinä. Vanhemmilla, keillä on paljon rahaa, lasten vaatteet on kolme numeroa liian pieniä ja likaisia, tai lapsi ei ole saanut moneen päivään ruokaa."
"Olin eskarin ikäinen, tyttö vilkas kuin mikä. Ruoka-aika oli, ja lähdin juoksemaan "ruokasalia" kohti. Joku kamppasi, tai kompastuin omiin jalkoihini, ja löin nenänvarteni lavuaarin reunaan. Minua ei viety terveyskeskukseen eikä vanhemmille ilmoitettu asiasta. Minut laitettiin säkkituoliin istumaan ja villasukka otsaan. Päivän päätteeksi äitini tuli hakemaan ja sanoi "ei tämä ole minun tyttö", johon hoitotäti vastasi "meillä sattui "pieni" vahinko”. Seurauksena se, että minulla oli koko nenä turvoksissa, ja turvotus oli levinnyt jo silmän alle."
Millaisia kamalia vanhempia olet kohdannut? Kerro kokemuksistasi!
Lomakkeen voi täyttää myös nimettömänä.
kysely - kamalat tarhatädit