Äiti jakoi sydäntäsärkevän tekstin pienen poikansa kokemuksista päiväkodissa: ”En leiki hippaa – he juoksevat minua karkuun”

Vaikka Liz Petrone luottaa, että hänen poikansa on hyvissä käsissä päiväkodissa, hän on huolestunut matkatessaan vanhempainiltaan. Hänen poikansa ei nimittäin puhu.

– Hän puhuu meille paljon, mutta hän puhuu vain meille. Vain perheelleen eikä kenellekään muulle, mikä tarkoittaa, että hän on hiljaa bussiin nousemisesta kello kahdeksasta siihen asti, kun hän neljältä tulee takaisin. Silloin hän räjähtää tarinoiden, huutojen, kirkaisujen ja kunnollisten naurujen kakofoniaan kuin ilmapallo, äiti kirjoittaa Facebookissa.

Petronea huolettaakin, mitä hiljaisuus tarkoittaa koulunkäynnille ja pojalle sosiaalisesti.

Vanhempainillassa päiväkodin opettajat saavat kuitenkin huolet väistymään: he kertovat hymyillen, että poika tykkää leikkiä hippaa ja muut juoksevat karkuun. Mukavat opettajat vakuuttelevat äidille, että kaikki on hyvin.

Samana iltana äiti kysyykin pojalta hippaleikeistä. Poika vaikuttaa hämmentyneeltä.

– ’En leiki hippaa’, hän sanoi samantien murskaten sydämeni sadaksi pieneksi palaseksi. ’Haluan olla heidän tiimissään, mutta he juoksevat jatkuvasti minua karkuun’, äiti kirjoittaa.

Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen täältä.

– Tiesin kai, että se oli tulossa. Tiesin, että hänen hiljaisuutensa alkaisi aikanaan sattua. Tiesin, että kykenemättömyys ilmaista sitä, mitä hän oli ja mitä hän halusi, alkaisi lopulta haitata sitä, mihin hän olisi menossa.

Äiti kirjoittaa myös ymmärtävänsä hiljaisuuden: joskus hiljaa pysyminen on paljon suurempi tarve kuin puhuminen ja kasvaminen.

Ahkerasti omaa blogia kirjoittava Liz Petrone päätti jakaa pienelle pojalleen saman opetuksen, jonka oli jakanut muille lapsille ja ihmisille, jotka ihmettelevät, miksi hän suostui jakamaan internetissä yksityisiä asioita perheestään.

– Sanoin hänelle, että hiljaisuudella alkoi olla hintansa, ja se oli todella hyvin henkilökohtainen. Jokaisen meistä, myös hänen, pitää päättää, oliko hinta sen arvoinen. Ehkä se on hänelle. Ehkä se on sinullekin, ja se on ihan okei. Meidän kaikkien pitää itse päättää, milloin ja jos on aika puhua.

Petrone kertoo, että hänen täytyi itse päästää irti hiljaisuudesta ja alkaa kertoa tarinoitaan riskeistä huolimatta. Äiti haluaa opettaa pojalleen, että joskus hiljaisuudessa ja puhumisessa on kyse vain selviämisestä. Hän toivoo, että kaikki ihmiset voivat löytää äänensä ja kertoa tarinansa – hänen oma poikansa mukaan lukien.

Kerro oma tarinasi kiusaamisesta!

Lähde: Facebook

***