Ihmisillä on tapana kysyä toisilta haluavatko he kuulla ensiksi huonot vai hyvät uutiset. Personality and Sosial Psychology Bulletin -lehdessä julkistetun tutkimuksen mukaan on olemassa kaksi eri järjestystä jakaa uutisia parhaan lopputuloksen takaamiseksi.
Huonojen uutisten kuuleminen ei koskaan ole mukavaa, mutta niiden kertomista ja vastaanottamista voi kuitenkin helpottaa.
Kalifornian yliopistossa suoritetussa tutkimuksessa huomattiin, että uutisten vastaanottajat halusivat kuulla ensiksi huonot uutiset. Uutisten kertojat taas haluavat kertoa hyvät uutiset ennen huonoja uutisia. Epämiellyttävien uutisten kertominen vasta positiivisten uutisten jälkeen hyödyttää usein vain uutisten kertojaa.
– Vastaanottaja iloitsee, jos tapahtumat päättyvät onnellisiin uutisiin. Vastaanottaja ei taas pysty nauttimaan hyvistä uutisista niin paljon, jos hän tietää huonojen uutisten odottavan nurkan takana, tutkija Angela M. Legg kertoo Huffington Post -lehdessä.
Mitä uutisten kertomisella halutaan saada aikaiseksi?
Tärkeää on ottaa huomioon, mitä näiden tietojen jakamisella halutaan saavuttaa. Halutaanko muuttaa toisen käyttäytymistä vai kerrotaanko esimerkiksi peruuntuvasta lomasta. Osa haluaa kertoa hyviä uutisia ennen ja jälkeen huonojen uutisten. Tämä keino ei ole tehokas, jos halutaan muuttaa esimerkiksi vastaanottajan tapoja. Hyvät uutiset sekoittavat kuuntelijan ja tällöin hän ei välttämättä muokkaa käytöstään lainkaan.
Tutkija Legg valaitsee tilannetta antamalla esimerkin lääkärin ja potilaan välillä käytävästä mahdollisesta keskustelusta:
– Esimerkiksi lääkärin kertoessa potilaalleen, että diagnoosi vaikuttaa siltä, ettei potilas voi tehdä tilanteelle enää mitään, kannattaa kertoa huonot uutiset ensiksi ja yrittää lieventää tietoa joillain iloisella asialla. Jos taas diagnoosin jälkeen potilas voi vielä vaikuttaa tuleviin tuloksiin, kannattaa huono uutinen kertoa viimeisenä ja antaa aluksi iloisia tietoa tilanteen positiiviseksi muokkaamisesta, Legg avaa tutkimusta.