Äänestäkää Draghia!

Meidän kaikkien PITÄÄ äänestää toukokuun europarlamenttivaaleissa. Äänestämättä jättäminen on kelvoton kannanotto sekä edustuksellisessa että suorassa demokratiassa. Siitäkin huolimatta, vaikka edustuksellisuus toteutuu EU-vaaleissa huonosti.

Aika moni EU-kansalainen Lissabonista Liperiin äänestää sen perusteella, mitä komissiot, parlamentit, keskushallinnot ja muut unionin nuorisoseurat ovat saaneet aikaan. Tai pikemminkin päätös tehdään jonkun häilyvän ”tuntuman” pohjalta.

Eurouskovaiset ovat viimeinkin huomanneet, että tuntuma on huono. Jos jotain ei tehdä, siitä hyötyvät sekä vasemman että oikean laidan pellehermannit. Ne, jotka haukkuvat taitavasti, mutta kantavat vastuuta vain auttavasti.

Populistien pelko yhdistää EU-koneistoa suojelevaa rintamaa. Kärkiehdokas toisensa jälkeen on huolissaan siitä, että Brysselissä läträtään liikaa lillukanvarsien kanssa: huolehditaan esimerkiksi siitä, millaisia suihkuja, pölynimureita tai hehkulamppuja eurooppalaiset käyttävät.

Tätä mieltä on sekä Euroopan demarien kärkinimi, EU-parlamentin saksalainen puhemies Martin Schultz että meidän keskustalainen euro-Ollimme, komission varapuheenjohtaja Rehn siis. Näin kertovat saksalaislehdet.

EU:n sääntelyvimmasta on puhuttu paljon ja pitkään. Kaikki muistavat ne kuuluisat käyrät kurkut, jotka sittemmin ovat päässeet pannasta.

Tähän asti turhien direktiivien arvostelijat on leimattu EU-asioista huonosti perillä oleviksi länkättäjiksi. Kuulun itse näihin luopioihin. Olen ylpeä siitä enkä ole näkemyksineni yksin.

On hyvä, että EU:n nykyinen ykkösketju myöntää virheet – myöhään, mutta kuitenkin. Me vääräuskoisiksi leimatut emme ole mustasukkaisia, vaikka Schultzit ja muut ääniharavan heiluttajat kääntävät takkinsa ja esiintyvät yhtäkkiä tavallisen EU-kansalaisen puolustajina itse pyörittämäänsä direktiivimyllyä vastaan.

Paljon huolestuttavampaa on, että Euroopan unionin valtaeliitti ei tunnusta omaa kyvyttömyyttään ratkaista isoja asioita: velkakriisiä, yhteisiä energiaongelmia tai lähialueiden kriisejä yhteisellä ulkopolitiikalla.

Yksikään kirkasotsainen EU-partiolainen ei korota ääntään ja sano, että unionin koneisto toimii huonosti – jos yleensä toimii. Jokaista vesitettyä kompromissia kutsutaan merkittäväksi edistysaskeleeksi, vaikka ne poikkeuksetta osoittautuvat sanahelinäksi.

Otetaan kaksi karua esimerkkiä:

1. Ilman Euroopan keskuspankkia ja sen pääjohtajaa Mario Draghia euroalueen velkakriisi olisi mennyt hulinaksi ja koko rahaliitto olisi saattanut hajota. Jos elegantti italialainen ei olisi todennut, että EKP tekee kaiken tarvittavan euron pelastamiseksi, markkinat olisivat jauhaneet valuuttaunionin heikot lenkit päreiksi.

EU-maiden päämiehet ja Brysselin salkkusoturit katsoivat sivusta ja tärisivät, kun Draghi saarnasi jäätävää epistolaansa.

2.  Ukrainassa verenvuodatus olisi ehkä jopa vältetty, jos EU:lla olisi oikeasti toimiva yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.  Kun Moskovasta tuli kohtalokas nootti Ukrainan ja EU:n lähentymisestä, Brysselin diplomaattien ruuti oli märkää. Tai pikemminkin unionilta puuttui sekä neuvotteluase että sen tarvitsema ruuti.

Viime viikon lopulla, Kiovan pahimman verilöylyn jälkeen, Saksa, Puola sekä Ranska säntäsivät hätiin ja laativat kiistapukareiden kanssa sopimuksen. Sitä juhlittiin Berliinissä ja Brysselissä muutama tunti. Sen jälkeen tapahtumat vyöryivät omalla painollaan sopimuksesta huolimatta. Kriisin eskaloituminen on edelleen pelottavan mahdollinen vaihtoehto.

Kaikkea edellä esiteltyä kaikenkarvaiset soinilaiset kaikissa Euroopan kolkissa käyttävät hyväkseen nyt, kun vaalikarjaa ajetaan uurnille. Valitettavasti suuntaa on tässä vaiheessa vaikea kääntää. Jos Mario Draghi olisi ehdokkaana, kehottaisin kaikkia populismiin retkahtaneita eurooppalaisia äänestämään häntä.

Mutta Draghi ei ole ehdokkaana. Eurooppalainen jytky tulee. Siitä pitää ottaa opiksi. Joka tapauksessa kiistatta hyvää asiaa, eli Euroopan unionia, ei pidä jättää populistien ja opportunistien yrmittäväksi. Toisaalta myös se on nähty, että Eurooppa on vähän liian iso lippukunta kadun aurinkoista puolta kulkevien kolkkapoikien johdettavaksi.