Brexit-vahinko on tapahtunut. Ja se on suuri. Sekä EU-partiolaisten että maltillisten brittien höpinät rakentavista eroneuvotteluista kannattaa unohtaa. Niitä ei tule. Kaikki kärsivät. Paljon tai todella paljon.
Brysselissä ja keskeisissä EU-jäsenmaissa todistellaan nyt äänestäjille, että britit häviävät eniten, jos kaksi vuotta kestävä eroprosessi menee plörinäksi. Siksi unionin neuvotteluasema on ylivertainen.
Totta. Britannia on riippuvainen EU:sta. Viennistä 44 prosenttia menee sisämarkkinoille. Mahdollisimman pitkälle nykytilannetta muistuttava vapaakauppasopimus on saarivaltakunnalle taloudellisesti elintärkeä. Brexit-vouhkaajien haihattelu uudelleen syntyvästä imperiumista on lapsellista ja petollista.
Nämä itsestäänselvyydet eivät kuitenkaan tarkoita, että pääministeri Theresa Mayn hallitus tulee hattu kourassa brexit-neuvotteluihin ja taipuu EU:n ”tiukkaan” linjaan, jota Brysselin komissaarit ovat kiittelleet posket punaisina. Hurmahenkisimmät ovat jo vakuuttaneet ainakin itsensä siitä, että brexit on uusi alku entistä vahvemmalle ja yhtenäisemmälle unionille.
Rohkenen veikata, että lopputulema on karumpi. EU:n eri blokkien välit kiristyvät brittien kanssa käytävissä eroneuvotteluissa, unionin sisäisten kriisien ratkaiseminen vaikeutuu eikä paljon puhutuista pitkälle menevistä uudistuksista, esimerkiksi yhteisen puolustuksen vahvistamisesta, tule mitään.
Tuulesta temmatut argumentit
Yli puolet briteistä halusi eroon EU:n määräysvallasta ja loputtomista säädöksistä, jotka maksavat liikaa, tuhoavat työpaikkoja, tuovat saarivaltakuntaan ulkomaalaisia ja haittaavat monella tavalla tavallisten ihmisten elämää.
Kyllä, nämä Brexit-leirin argumentit olivat täysin tuulesta temmattuja. Mutta sillä perusteella ei pidä uskoa eikä uskotella, että Mayn konservatiivihallitus tulisi järkiinsä ja neuvottelisi erosopimuksen, jossa tuo määräysvalta ja säädökset säilyvät monilta osin ennallaan.
Eikä varsinkaan pidä luottaa siihen, että britit huolehtivat kaikista velvotteistaan ja maksavat kymmenien miljardien erorahan.
Lontoon Brexit-haukat lähtevät pänvastoin siitä, ettei lähtijä maksa mitään. Odotettavissa on, että rahoja vastaan vaaditaan asioita, joihin EU ei voi suostua. Jos neuvottelut tyssäävät tähän asentoon, EU-pääkaupungeissa kannattaa varautua vaikeisiin neuvotteluihin siitä, miten brittien jälkeensä jättämät maksamattomat laskut tasataan jäsenmaiden kesken. Myös suomalaiset veronmaksajat joutuvat kaivamaan kuvetta.
