Marraskuun 19. päivä 1988 9-vuotias Michaela Garecht oli ostoksilla yhdessä parhaan ystävänsä kanssa Yhdysvalloissa Kaliforniassa.
Tytöt ajoivat aamupäivällä potkulaudoillaan Haywardissa sijaitsevassa kauppaan ostamaan limsaa ja muita herkkuja. Kaupasta palatessaan tytöt lähtivät kävelemään parkkipaikan läpi, kunnes tajusivat unohtaneensa potkulautansa. Kaksikko palasi noutamaan lautoja, mutta kaupan edessä huomasivat Michaelan kulkupelin puuttuvan. Lauta löytyi pysäköidyn auton vierestä.
Kun Michaela käveli hakemaan potkulautaansa auton luota, vaaleahiuksinen mies nappasi tytön takaapäin ja tunki tämän väkisin auton takaosaan.
Nyt, yli 27 vuotta myöhemmin, Michaelan kohtalo on yhä täysi mysteeri.
Etsintäkuulutukseen väärä mies ja väärä auto
Sieppauksen tapahduttua Michaelan ystävä oli juossut välittömästi kauppaan ja kertonut siellä olleelle myyjälle tapahtuneesta. Myyjä oli puolestaan soittanut poliisille ja kertonut näille aiemmin näkemästään miehestä, jota epäili sieppaajaksi.
Etsintäkuulutuksiin päätyi Michaelan ystävän kuvauksen sijaan myyjän kuvaus miehestä, jolla oli viikset ja joka ajoi viininpunaista autoa.
Virhe korjattiin vasta poliisin haastateltua Michaelan ystävää kaksi päivää myöhemmin, kertoo paikallislehti Inside Bay Area.
– Ensimmäinen ja paras mahdollisuus pelastaa tämä tyttö oli heti tapahtuneen (sieppauksen) jälkeen, ja nyt kaksi ensimmäistä päivää etsittiin väärää henkilöä. Poliisi otti tiedon vastaan väärältä henkilöltä – ja siitä eteenpäin viestintää ei hoidettu oikealla tavalla ratkaisevien 24–48 tunnin aikana, kommentoi sieppaustapausta The Daily Review-lehdelle uutisoinut entinen toimittaja Dennis J. Oliver.
Michaelan ystävän kuvauksen mukaan sieppaaja oli laiha valkoinen mies, jolla on likaisen vaaleat olalle yltävät hiukset. Miehen auto oli puolestaan vaalean värinen, neliovinen, iso ja huonokuntoinen.
Kahdeksan tunnin etsinnät pellolla
Michaelan tapaus poiki lukemattomia vihjeitä. Vuoteen 1994 mennessä poliisi oli saanut yli 15 000 vinkkiä tapaukseen liittyen, joista yksikään ei johtanut sieppauksen ratkeamiseen.
Yhden perättömistä vihjeistä antoi joulukuussa 1992 Indianassa vankilassa ollut Roger Haggard. Haggard väitti viranomaisille auttaneensa ystäväänsä hautaamaan Michaelan ruumiin Hunter’s Pointin alueelle San Franciscoon.
Tämän jälkeen Haggard muutti kertomustaan ja kertoi tytön olevan haudattu Union Cityssä sijaitsevalle kukkapellolle.
Haggard lennättiin etsimään Michaelaa pellolta. Kun etsinnät olivat kestäneet kahdeksan tuntia, mies tunnusti keksineensä tarinan, koska oli halunnut tarjota tytön perheelle mielenrauhan tämän kohtalosta.
Haggardin vankilatuomiota pidennettiin teon johdosta 6,5 vuodella. Hänet tuomittiin lisäksi maksamaan liki 7000 dollarin korvaukset Michaelan äidille, Sharon Murchille.
Toinen tunnustus johti luulöytöön
Vuonna 2012 esiin nousi myös toinen tunnustus Michaelan tapauksessa. Huumepäissään murhia tehtailleeseen Speed Freak Killers-nimellä tunnettuun kaksikkoon Wesley Shermantine lähetti sanomalehteen kirjeen, jossa kertoi parinsa Loren Herzogin olleen Michaelan sieppaaja.
Mercury Newsin mukaan Shermantine lupasi myös johdattaa viranomaiset useiden kaksikon surmaamien ja hautaamien uhrien jäljille. Shermantinen mukaan yksi uhreista oli Michaela.
Viranomaiset löysivätkin kaksikon uhreiksi epäiltyjen henkilöjen joukkohaudan.
Etsintöjen yhteydessä Stocktonissa sijaitsevasta kaivosta löytyi myös luunkappale, jonka epäiltiin aluksi kuuluvan Michaelalle. Vuoden 2013 alussa valmistuneessa dna-testissä varmistui kuitenkin, ettei kyseessä ollut Michaela, vaan Kimberly Billy, joka tiedettiin jo ennen luulöytöä olleen yksi Speed Freak Killersien uhreista.
Toivon ja epätoivon vuoristorata
Michaelan äidille dna-testin tulos oli yhtä aikaa sekä helpotus että pettymys.
– Kyllä, on jonkinasteinen pettymys, että vastaus siitä mitä Michaelalle on tapahtunut karkasi taas meiltä – ja myös turhautumista siitä, että vastauksia ei ehkä ikinä ikinä tule, Michaelan äiti kirjoitti tyttärensä katoamista käsittelevällä nettisivullaan.
– Päällimmäinen kokemani tunne oli kuitenkin helpotus.
Michaelan perhe palaa tämän katoamispaikalle joka vuosi marraskuun 19. päivä. Tänäkin vuonna perhe sitoi nauhoja kaupan pihalla sijaitsevaan puuhun ja rukoili Michaelan puolesta.
Michealan äiti kirjoittaa myös yhä säännöllisesti tyttärelleen kirjeitä nettisivuillaan.
– Jos olet vielä jossain ja elossa, voit tulla turvallisesti kotiin tai ottaa yhteyttä minuun. Ja jos et ole elossa, luulen olevani valmis kuulemaan tämän.