Lapsen pää näkyi jo, ja kaikki oli valmista synnytykseen. Mutta yhtäkkiä yksi kätilöistä poistui paikalta ilmoittaen, että hän tarvitsee lisäohjeita. Lisäohjeet hankitaan pomoilta. Niitä ei ole yksi, kaksi eikä kolme, vaan kaksikymmentä. Lisäohjeiden hankkimiseen menee viikko. Sitten synnytys voi ehkä jatkua.
Mistä ihmeestä on kyse?
Tietenkin yhteiskuntasopimusneuvottelujen uusimmasta käänteestä. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ilmoitti puolilta päivin, ettei sopimuksen hyväksyminen olekaan läpihuutojuttu, vaan se menee seuraavaksi keskusjärjestön kahdenkymmenen liiton tarkasteluun.
Ilmoitus oli hämmentävä.
Voisi kuvitella, että keskusjärjestön puheenjohtajalla on sellaiset valtuudet, että hän voi hyväksyä sopimuksen, jota on itse ollut neuvottelemassa.
Muodollisesti asiaan toki piti saada SAK:n hallituksen siunaus – näinhän toimitaan myös Akavassa ja STTK:ssa. Ratkaiseva ero on siinä, että Akavan ja STTK:n hallituksissa sopimus meni heittämällä läpi, mutta ei SAK:ssa. SAK:n hallitus linjasi, että sen jäsenliittojen hallitusten pitää vielä hyväksyä yhteiskuntasopimus.
Tämä on kiintoisaa, sillä SAK:n hallituksen tehtävä on järjestön oman ilmoituksen mukaan nimenomaisesti ”päättää järjestön neuvottelemien sopimusten hyväksymisestä”.
Nyt näköjään tällaisia valtuuksia ei olekaan. Samaiset liittojohtajat, jotka istuvat SAK:n hallituksessa muka tekemässä päätöksiä, menevätkin nyt liittoihinsa kysymään alaistensa neuvoa. Porukka päättää – jos on päättääkseen.