Toimituspäällikön kommentti: Tyylitön näytelmä vain jatkuu – mihin SAK tarvitsee aikalisänsä?

Mistä ihmeestä on kyse?

Tietenkin yhteiskuntasopimusneuvottelujen uusimmasta käänteestä. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ilmoitti puolilta päivin, ettei sopimuksen hyväksyminen olekaan läpihuutojuttu, vaan se menee seuraavaksi keskusjärjestön kahdenkymmenen liiton tarkasteluun.

Ilmoitus oli hämmentävä.

Voisi kuvitella, että keskusjärjestön puheenjohtajalla on sellaiset valtuudet, että hän voi hyväksyä sopimuksen, jota on itse ollut neuvottelemassa.

Muodollisesti asiaan toki piti saada SAK:n hallituksen siunaus – näinhän toimitaan myös Akavassa ja STTK:ssa. Ratkaiseva ero on siinä, että Akavan ja STTK:n hallituksissa sopimus meni heittämällä läpi, mutta ei SAK:ssa. SAK:n hallitus linjasi, että sen jäsenliittojen hallitusten pitää vielä hyväksyä yhteiskuntasopimus.

Tämä on kiintoisaa, sillä SAK:n hallituksen tehtävä on järjestön oman ilmoituksen mukaan nimenomaisesti ”päättää järjestön neuvottelemien sopimusten hyväksymisestä”.

Nyt näköjään tällaisia valtuuksia ei olekaan. Samaiset liittojohtajat, jotka istuvat SAK:n hallituksessa muka tekemässä päätöksiä, menevätkin nyt liittoihinsa kysymään alaistensa neuvoa. Porukka päättää – jos on päättääkseen.

Jos SAK:n johto hyviä neuvoja kaipaa, sen olisi ehkä kannattanut jalkauttaa päätöksenteko jo kuukausia sitten vieläkin alemmas. On nimittäin todennäköistä, että huomattava osa SAK:n miljoonasta jäsenestä – siis tavallisesta suomalaisesta palkansaajasta – on jo kuukausia sitten tajunnut, että kun vienti ei vedä, työttömyys kasvaa ja kansantalous ei ole neljään vuoteen kasvanut (viime vuoden promillekasvusta tuskin kannattaa riemuita), jotain on vialla ja jotain pitäisi tehdä.

Tämän suomalaisen työelämän ydinjoukon enemmistö on todennäköisesti jo sisäistänyt, että sulle-mulle-politiikan aika on tällä erää ohi, ja kaikki joutuvat kärsimään, jotta kansantalous voisi kasvaa ja uusia työpaikkoja syntyisi. 

Yhtä lailla tämän joukon voi olla hyvin vaikea ymmärtää, mihin SAK aikalisällään tähtää. Yrittävätkö yksittäiset liitot lypsää hallitukselta vielä jotakin? Vai halutaanko maan hallitukselle vain näyttää, kuka sanoo viimeisen sanan?

Voi vain toivoa, että vetkuttelun taustalla on ylevämpiä perusteluita.

Yhteiskuntasopimusneuvottelut kaikkine 10 kuukautta kestäneine käänteineen ovat olleet tyylitön näytelmä, jolla on ollut yksi varma seuraus: suomalaisten uskoa poliitikkojen ja työmarkkinajohtajien päätöksentekokykyyn ja vastuullisuuteen on vakavasti horjutettu.