Kommentti: Kuka tätä maata johtaa? Hallitus ja ay-liike viimeiseen taistoon, hiipuuko talouskasvu poliittiseen lakkoiluun?

Alkusyksyn mielenkiintoisin ottelu eduskunnassa ei ole suinkaan sote, vaan hallituksen aikeet heikentää työntekijöiden irtisanomissuojaa alle 20 henkilön yrityksissä.

Tämä on Suomen Yrittäjien ajama uudistus, joka helpottaisi etujärjestön mukaan uusien työntekijöiden palkkaamista. Pienessä yrityksessä epäonnistunut rekrytointi voi olla tuhoisaa, kuuluu yrittäjien perustelu.

Ay-liike aikoo panna nyt kovan kovaa vastaan. AKT:n lakkokenraali Marko Piirainen julisti Twitterissä viikonloppuna, että "perästä kuuluu". Se tuskin tietää mitään hyvää vientiteollisuuden kuljetuksille ja satamille.

SAK:n hallitukselta odotettiin maanantaina vihdoin ja viimein ilmoitusta konkreettisista painostustoimista, mutta kuti jäi vielä piippuun.

Kolme pointtia kompromissiin

Sipilän hallitukselle tilanne on kiusallinen viimeisenä talvena ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Perääntyä ei voi – ei ainakaan vääristä syistä – ja eteenpäin on kivuliasta mennä. Mutta mikään hallitus ei voi taipua eduskuntatalon ulkopuolisessa painostuksessa.

Kiistelty esitys on syksyllä poliittisessa valmistelussa, jolloin hallitus voi vielä hioa särmiä menettämättä kasvojaan. Kompromissiin voi ajaa kolmekin syytä:

1) Itse asia

Yrittäjät uskovat uudistuksen synnyttävän lisää työpaikkoja, mutta esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkijat eivät näe merkittäviä työllisyysvaikutuksia.

2) Taloustilanne

Voisivatko poliittiset lakot vaarantaa vahvan talouskasvun jatkumisen ja korkean kuluttajaluottamuksen?

3) Poliittinen tilanne

Antaisivatko ay-liikkeen näyttävät toimet juuri sen ratkaisevan vetoavun vasemmistopuolueille ensi keväänä?

Edessä on siis klassikkokysymys: laiha sopu vai lihava riita? Haussa on järkevä kompromissi, joka voisi olla esimerkiksi koeajan pidentäminen entisestään tai rajan laskeminen 20 työntekijän yrityksistä alaspäin. Uuden työntekijän rekrytointi on kaikkein isoin asia nimenomaan muutaman työntekijän mikroyrityksille.

Poliittinen lakkoilu istuu huonosti tähän hetkeen

Uhittelussa on riskejä myös ay-liikkeelle. Suomen taloudessa menee juuri nyt poikkeuksellisen lujaa, ihmiset löytävät työpaikkoja, tunnelma on luottavainen. Rajut poliittiset lakot istuisivat perin huonosti tähän ilmapiiriin.

Kahta kysymystä mietitään varmasti tarkkaan myös Hakaniemessä. Kuinka yhtenäisenä ja sankoin joukoin ay-liike lähtisi tässä tilanteessa barrikadeille? Ja pitäisikö suuri yleisö toimia oikeutettuina?

Ja samaa pohdiskelua käydään vasemmisto-oppositiossa siitä, kuinka suuri rooli sen kannattaa ottaa työmarkkinoiden vastakkainasettelussa. Erityisesti SDP:lle on kiusallista, jos se kytketään mielikuvissa ay-liikkeen ärhentelyyn. Toisinpäin asia on pläkkiselvä: ay-liike haluaa itselleen mieluisan hallituksen.

Yhteiskunnan kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että marssijärjestys pysyy ja pitää. Hallitus tekee omat ratkaisunsa sivuilleen vilkuilematta, ay-liikkeellä on täysi oikeus puolustaa omiaan, sitten otetaan yhteen jos otetaan, lasketaan vahingot – ja kansa antaa tuomionsa ensi huhtikuussa eduskuntavaaleissa. Ja pulinat pois.

Sitä kutsutaan kansanvallaksi.

Pätevyyteni ei riitä vielä arvioimaan, kuka tai mikä on suurin syntipukki, jos poliittiset lakot kääntävät hyvän taloustilanteen alavireiseksi. Kaikkien osapuolien on kuitenkin hyvä tiedostaa, että syyttävä sormi voi lopulta osua kenen tahansa kohdalle.