22-vuotias Helena kärsi "itsemurhataudista" – antoi amputoida jalkansa vapaaehtoisesti

9:41
Sirpa on kärsinyt jatkuvista kivuista yli kymmenen vuotta. Vaikka Sirpa on saanut kipuihinsa hyvää hoitoa, hän muistuttaa, että moni kipukroonikko ei ole yhtä onnekas.

22-vuotias Helena päätyi jalkansa amputaatioon jatkuvien kipujen vuoksi. – Tuntui kuin joku olisi kietonut palavan piikkilangan jalkani ympäri, kipuoireyhtymästä kärsinyt brittinainen kuvailee.

22-vuotias brittinainen päätti luopua jalastaan vuosia sitten sattuneen onnettomuuden vuoksi. Helena Stone loukkaantui kajakkionnettomuudessa ja päätyi lopulta radikaaliin ratkaisuun kokemiensa kipujen vuoksi.

Tuskien syynä kipuoireyhtymä

Helena joutui onnettomuuteen kajakillaan kisoissa kuusi vuotta sitten.

– Jalkani jäi veteen jumiin ja se revähti, Helena kuvailee Fox Newsin mukaan.

Helenan polvi vääntyi, mutta kipu ei ajan kulumisesta huolimatta lakannut. Onnettomuuden jälkeen Helenalle kehittyi monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, jossa vamma laukaisee kovan, alueellisen kivun yleensä raajoissa. Oireyhtymän syy tunnetaan huonosti. Tilaa on kuvattu myös termillä "itsemurhasairaus", koska kovien tuskien vuoksi moni päätyy itsemurhayritykseen.

Helenan tapauksessa kivut eivät koskaan loppuneet. Hän kokeili useita erilaisia hoitoja pistoksista aina psykoterapiaan asti.

– Tuntui, kuin joku olisi kietonut palavan piikkilangan jalkani ympäri ja vetänyt sen tiukalle. Se oli musertavaa, Helena kuvailee.

"En voinut edes käydä suihkussa romahtamatta"

Jo vuonna 2016 Helena kertoi haastattelussa, että on joutunut jättämään aktiivisen elämän taakseen ja käyttämään pyörätuolia. Nainen kertoi olevansa usein kyynelissä kivuista, ja hän onkin tehnyt vuosia työtä lisätäkseen tietoisuutta huonosti tunnetusta kipuoireyhtymästä.

Helena kertoi oireistaan vuonna 2018. Tuolloin hän oli vielä amputointia vastaan. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

Niin sanottu peruskipu oli aina olemassa Helenan jalassa, mutta pienetkin muutokset esimerkiksi ilmanpaineessa saattoivat muuttaa kivun hetkessä sietämättömäksi.

– Ihmiset eivät halunneet istua vieressäni, etteivät sipaisisi jalkaani. En voinut edes käydä suihkussa ilman hermoromahdusta, Helena kuvailee.

Alkoi pohtia amputointia hoitomuotona

Tammikuussa 2019 epätoivoinen Helena alkoi pohtia amputaatiota. Hän kertoo blogissaan kärsineensä koko alkuvuoden vaikeista polviongelmista. Jo vuosia vaivanneet polvivaivat olivat kipuoireyhtymän myötä pahentuneet, eikä Helenaa voinut tuskien vuoksi hoitaa.

– En nähnyt itseäni kestämässä tätä samaa tilannetta seuraavaa yli 80 vuotta, joten jalan menettäminen vaikutti ainoalta tieltä ulos tilanteesta. Jalan menettäminen ei tuntunut dramaattiselta, sen sijaan se tuntui loogiselta, Helena kuvaa.

Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

Amputointi ei ole oireyhtymän virallinen hoitomuoto, mutta Helena ei kokenut, että tilanne voisi enää mennä pahemmaksi. Keskusteltuaan pitkällisesti lääkäreiden kanssa ja käytyään erilaisissa testeissä Helena sai hyviä uutisia: myös lääkäri totesi, että amputointi on mahdollista.

– Se oli riskin ottamisen arvoista. Se oli myös päätös mielenterveyteni puolesta. En sanoisi, että olin itsetuhoinen, mutta minulla oli päiviä tai viikkoja, jolloin minua ei vain kiinnostanut mikään, Helena kuvaa päätöstään.

"Tämä oli unelmani"

Syksyllä 2019 Helenan vahingoittunut jalka amputoitiin. Leikkaus oli menestys: tokkurainen, mutta onnellinen Helena toisteli nukutuksesta herättyään vain "minulla ei ole hermokipua".

– Se on ollut uskomatonta. Tämä oli unelmani. Kerroin lääkäreille, että hermokipu on poissa, Helena kuvailee.

Seuraavaksi hänelle tullaan valmistamaan jalkaproteesi. Helena haluaa päästä taas harrastustensa, juoksemisen ja kajakilla melomisen, pariin.

– Onnettomuus ei ole muuttanut näkemystäni kajakilla melomisesta. Se oli suuri osa minua ja rakastan sitä edelleen, Helena vakuuttaa.

Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

Kehottaa pohtimaan amputointia tarkasti

Vaikka leikkaus oli menestys, Helena kehottaisi amputaatiota harkitsevia miettimään päätöstään tarkasti. Vaikka hän itse sai leikkauksesta avun, kaikki eivät välttämättä ole yhtä onnekkaita. Lisäksi päätös raajan amputoinnista vaikuttaa laajasti moneen asiaan.

– En haluaisi jonkun katsovan minua, ihmistä, joka on nyt kunnossa, ja tekevän päätöstä menettää raajansa, hän sanoo.

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja