Johanna Vehkoo: Autiopaikoilla. Tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille. Teos. 2016. 213 s.
Aavekaupungit ja hylätyt rakennukset kiehtovat. Rappion bongaamisesta on tullut muotia. Ilmiötä kutsutaan nimellä urbex, urban exploration. Sitä harrastavat erityisesti nuoret valkoiset miehet.
Urbexissa yhdistyvät hyvin usein kaupunkilaisen teollisen kulttuurin muutokset, seikkailu, oudon tyhjän tilan houkutus, rappion tirkistely, taloudellisen toiminnan ja vallan jäljet.
Väite: Hylätyissä teollisuuslaitoksissa kulkemisessa kyse on kieltojen uhmaamisesta ja rappiota estetisoivasta rauniopornosta, joka ei kysy rappeutumisen syiden perään. Toinen väite: Kyse on siitä että ”rappeutuminen voi itse asiassa vapauttaa ihmiset yhteiskunnan totutuista normeista. Hävityksen jälkeen syntyy poikkeavia ajatuksia ja toimintaa.”
Vai onko kyseessä sekä että, tai jotain näiden väliltä?
Yllä oleva lainaus on kulttuurimaantieteilijä Tim Edensorilta tietokirjailija ja toimittaja Johanna Vehkoon hylättyjä tai vastaan rimpuilevia teollisia paikkoja käsittelevästä kirjasta Autiopaikoilla.
Edensorin näkemys saattaa pitää paikkansa Detroitin tai Otanmäen kaltaisissa paikoissa. Niissä hylätty taloudellinen toiminta (kaivos, junanvaunut, autoteollisuus) ja/tai rappeutuminen saattaa vapauttaa ja antaa tilaa uudelle.
Detroitin keskustassa lähiruokatuotantoa