Rappiopornoa vai normeista vapautumista?

Aavekaupungit ja hylätyt rakennukset kiehtovat. Rappion bongaamisesta on tullut muotia. Ilmiötä kutsutaan nimellä urbex, urban exploration. Sitä harrastavat erityisesti nuoret valkoiset miehet.

Urbexissa yhdistyvät hyvin usein kaupunkilaisen teollisen kulttuurin muutokset, seikkailu, oudon tyhjän tilan houkutus, rappion tirkistely, taloudellisen toiminnan ja vallan jäljet.

Väite: Hylätyissä teollisuuslaitoksissa kulkemisessa kyse on kieltojen uhmaamisesta ja rappiota estetisoivasta rauniopornosta, joka ei kysy rappeutumisen syiden perään. Toinen väite: Kyse on siitä että ”rappeutuminen voi itse asiassa vapauttaa ihmiset yhteiskunnan totutuista normeista. Hävityksen jälkeen syntyy poikkeavia ajatuksia ja toimintaa.”

Vai onko kyseessä sekä että, tai jotain näiden väliltä?

Yllä oleva lainaus on kulttuurimaantieteilijä Tim Edensorilta tietokirjailija ja toimittaja Johanna Vehkoon hylättyjä tai vastaan rimpuilevia teollisia paikkoja käsittelevästä kirjasta Autiopaikoilla.

Edensorin näkemys saattaa pitää paikkansa Detroitin tai Otanmäen kaltaisissa paikoissa. Niissä hylätty taloudellinen toiminta (kaivos, junanvaunut, autoteollisuus) ja/tai rappeutuminen saattaa vapauttaa ja antaa tilaa uudelle.

Detroitin keskustassa lähiruokatuotantoa

Detroitissa lähiruokatuotanto on löytänyt jalansijaa keskeltä rappeutunutta kaupungin keskustaa. Otanmäessä rakennetaan junanvaunuja, ja se on majoittanut turvapaikanhakijoita.

Molemmat paikat sijaitsevat maissa, joissa uudenlaiselle toiminnalle ja ”vapautumiselle” on yksityisiä tai julkisia resursseja ja lakien suoma vapaus.

Vehkoo vie lukijaa Kainuusta Detroitin deekisellä olevaan inner cityyn, dystooppiselta Gunkanjiman teollisuussaarelta Japanissa internetiin digitaalisen pelimaailman aavemaisiin hiljentyneisiin tiloihin.

Maailmanmatkailu avartaa lukijaa. Kirja laittaa katsomaan ja pohtimaan rakennettua ympäristöään jälleen uudesta vinkkelistä. Ihan kaikki ei pysy Gizan pyramidien tavoin ikuisesti. Vanha kuluu, hylätään, ajetaan maan tasalle, jätetään ajan hampaan puremaksi, tai tilalle rakennetaan uutta.

Lenin valvoo kaivosta Huippuvuorilla

Detaljina kerrottakoon, että kirjan mukaan maailman pohjoisin Lenin-patsas sijaitsee Piramidan kaivoskaupungissa Norjan Huippuvuorilla. Ankarissa oloissa yhä kököttävä Piramida on jäänne Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmista.

Huippuvuorille sallittiin vuonna 1920 yli 40 valtion harjoittaa elinkeinotoimintaa, vaikka se on osa Norjaa. Siksi Neuvostoliittokin loi sinne kaivoskaupungin.

Siellä toiminut, sittemmin hiljentynyt kaivos ei koskaan ollut kannattava. Nyt siellä käy kesäisin turisteja ällistelemässä paikkaa.

Karttaa katsominen kertoo, että Piramida sijaitsee strategisesti tärkeällä paikalla myös Venäjän kannalta. Kansainvälisen sopimuksen mukaan Huippuvuoria ei saa käyttää sotilaallisessa tarkoituksessa. Piramidassa kuitenkin on ”suhteettoman suuri radioasema”.

Kansainvälistä politiikkaa useammin tuotantolaitoksia ja tehdaskyliä – ja ihmisiä - jauhavat rikki markkinatalous, teknologiset muutokset ja isoja taloudellisia intressejä suosiva politiikka.

Asterix-hengessä jättisatamaa vastaan

Vehkoon sanoin surrealistinen paikka löytyy keskeltä tiheästi asuttua Eurooppaa.

Doelin kylässä Belgiassa oli vielä kaksi vuosikymmentä sitten tuhat asukasta. Nyt heitä on 25.

Kylän kohtalo sinetöitiin 1998, kun paikallisviranomaiset päättivät, että kylä puretaan Antwerpenin sataman laajenemisen tieltä. Muutama asukas jaksaa enää asterixmaisesti kamppailla vastaan. Ydinvoimalan läsnäolo luo rappiotilaan science fiction –elokuvan näyttämön.

Tekstin mukana lukija pääsee myös kuvaretkelle Vehkoon vierailemiin paikkoihin. Kuvat ovat useimmiten Kimmo Hokkasen ottamia.

Missä on sinun lähin rauniopaikkasi? Ja mitä siellä on aikoinaan tuotettu?

Janne Hopsu

Kirjoittaja toimii ulkomaantoimittajana MTV Uutisissa