Ville Hänninen: Keskipäivän miehiä. Kuvia Suomen historiasta. Art House. 2016. 264 s.
Martti Mykkänen on tuntematon, mutta Mykkäsen kädenjäljen tuntevat kaikki. Hän oli graafikko, joka suunnitteli Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kannen. Muun muassa.
Pekka Puupää -elokuvat ovat viime aikoina herättäneet (taas) närää Pekan ja Pätkän afrikkalais-käsitysten takia.
Nykypäivästä katsoen ne ovat lapsellisen aikansa eläneitä. Mutta Pekka Puupään isä Ola Fogelberg (1894-1952) oli kaikkea muuta kuin aikansa ääripää. Hän oli osuustoimintamies, sitäkin tosin taatusti joku pitää ääripuuhasteluna.
Puupää-sarjakuva heijastaa kansalaissodan jälkeisen Suomen jakautuneisuutta, mutta myös sitä kuinka yhteiskunnassa ”sovittelevuus” alkaa saada ja ottaa tilaa. Viime sotien jälkeen kukkahattumies olikin jo ”kansallisomaisuutta”.
Kun Puupää muilutettiin
Fogelberg vastusti kaikenlaista ääriliikehdintää. Se näkyi myös Puupäässä, mistä kirjoittaa mainion vetävästi ja elämän tosiasioille armollisesti Ville Hänninen, sarjakuvien ja kirjallisuuden asiantuntija, toimittaja ja kirjailija.
Fogelbergin kynänjälki ärsytti äärioikeiston sinimustapaitoja niin, että Lapuan liikkeen miehet muiluttivat Puupään 1930-luvun alussa. Ehkä heitä ärsytti myös se, että Fogelberg oli nähnyt maailmaa ja halusi tuulettaa tunkkaisia Suomi-kodin nurkkia.