Vaaniin Herkku -peruna on päässyt hienoon seuraan. Vanhoista viljelykasveista koostuu korvaamaton geenipankki.
Kotitarveviljelijä Heimo Outola räjäytti (geeni)pankin, kun hän toimitti perunoitaan Luonnonvarakeskus Lukeen viime syksynä. Outola arveli olevansa Vaaniin Herkku -lajikkeen ainoa kasvattaja nykymaailmassa ja päätti toimia, ennen kuin rutto tai kova talvi tekisivät lopun hänen maatiaislajikkeestaan.
Peruna – kuin hyvä viini
– Vaaniin Herkku -perunalajike on kuin hyvä viini, se paranee vanhetessaan: sitä voi syödä vielä seuraavanakin kesänä. Se tulee jauhoisemmaksi, mutta säilyttää kovuutensa, sanoo Heimo Outola.
Outola tietää mistä puhuu, sillä hän on kasvattanut perunalajikettaan vuosikymmeniä kotitarpeiksi Forssassa ja Kiukaisissa.
– Isoäitini oli piikana Vaaniin kartanossa Eurassa ja toi perunan sieltä sukuumme yli sata vuotta sitten. Vielä 1950-luvulla lajike oli hyvin levinnyt Ala-Satakunnassa.
Perimätiedon mukaan satakuntalainen sotilas toi kyseisen lajikkeen Pommerin sodasta 1700-luvulla Vaaniin kartanoon. Myös monia muita kasveja tuotiin Suomeen ja niistä koetettiin saada satoa vaihtelevalla menestyksellä.
Outola havahtui viemään vaaniilaistaan Luonnonvarakeskukseen, kun perunarutto iski viljelykseen viime kesänä.
– Säikähdin, että jos koko sukulinja pääsee katkeamaan. Pari kertaa aiemminkin on ollut loppu lähellä, kun lisäeristyksestä huolimatta pakkanen on päässyt puremaan kellarissa säilöttyjä perunoita. Muutama säilynyt peruna ja kuoriakin on sitten pistetty peltoon, ja sieltä vain on lähtenyt naattia nousemaan.
Vaaniin Herkku on nyt turvassa, mutta Outola arvelee, ettei siitä koskaan kaupalliseksi menestykseksi olisi.
– Se ei taitaisi kelvata, koska siinä on isot silmäkuopat. Perunoidenhan pitää olla nykyään pyöreitä ja kauniita. Eikä kotitarveviljelijöitä edes ole, koska kaikki hankkivat perunansa kaupasta.
Onko kyseessä norjalainen laivaperuna?
Tutkija Maarit Heinonen kertoo, että ensin Luonnonvarakeskuksessa ilostuttiin Outolan tuomisista. Sitten riemastuttiin.
– Ulkoiset piirteet, kuten esimerkiksi kuoren, mallon, kukan sekä itujen värit tutkittiin. Hämmästyimme, kun asiantuntijat eivät löytäneet edes dna-sormenjäljen perusteella samaa lajiketta Suomessa tunnettujen perunoiden joukosta. Tämä on harvinaista.
Norjalainen laivaperuna -nimellä tunnettu lajike saattaa kuitenkin olla lähellä. Asia selviää tarkemmissa tutkimuksissa.
Luonnonvarakeskus tutkii ja säilyttää Suomessa kasvatettuja viljelykasvien lajikkeita. Esimerkiksi perunoiden ja omenoiden geneettinen monimuotoisuus turvataan ylläpitämällä niiden eri lajikkeita.
– Ne ovat geenipankki ruoantuotannollemme – talletus, josta emme tiedä vielä mihin sitä tarvitaan, tutkija Heinonen kuvaa.
Isoin kiitos vanhojen lajikkeiden säilymisestä kuuluu tavallisille puutarhureille, maanviljelijöille ja harrastajille. Heinonen sanoo, että viranomaisten voimat eivät riitä läheskään kaiken arvokkaan säilyttämiseen.
Perinteisissä lajikkeissa voi piillä esimerkiksi yllättäviä ravintoaineita. Lisäksi ne ovat sopeutuneet Pohjolaan. Maatiaislajikkeita saatetaan tulevaisuudessa käyttää jalostettaessa vaikka talven tai ruven kestäviä kantoja.
– Vanhat viljelykasvit ovat myös tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja historiaa. Tutut nimet herättävät muistoja. Satavuotiaan omenapuun katselu elähdyttää ja rauhoittaa, sanoisinpa jopa, että juurruttaakin ihmistä.
Kyse on myös ruokakulttuurista.
– Vaikka me tapaamme pitää perunoitamme ja omenoitamme vaatimattomina, Italiassa ja Ranskassa nämä olisi jo brändätty, Heinonen sanoo.
Satakuntalaisten peruna
Luke julkisti Vaaniin herkku -löydön huhtikuun alussa Turun puutarhamessuilla. Viestimien tartuttua aiheeseen lisää tapahtui saman tien.
– Messuosastollemme tuli monia satakuntalaislähtöisiä kertomaan, että heidänkin kotonaan sitä on aikanaan viljelty. Se oli yleinen peruna juuri Satakunnassa, Heinonen kertoo.
Vaaniilaisilla on Outolan lisäksi edelleen muutama muukin kotitarveviljelijä.
– Eräskin rouva toi messuille muovipussissa kolme perunaa ja tokaisi, että tässäpä niitä nyt olisi.
Nainen ja hänen siskonsa olivat kumpikin saaneet 16 Vaaniin Herkku -perunaa äidiltään lähtiessään aikoinaan kotoaan.
Siitä saakka hän on pannut siemenperunat multaan – vuosikymmenestä toiseen.
Tässä vinkit perunoiden käsittelyyn:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lähde: STT–MIKKO NIILES