Suomalainen jäätelö villitsi 90-luvulla: ”Tehtaalle tuli mies salkku täynnä dollareita ja kysyi, paljonko maksaa rekallinen”

Turengin jäätelötehtaalla koettiin Berliinin muurin murtumisen jälkeen erikoisia hetkiä. Vienti alkoi vetää ja meno muuttui hurjaksikin.

– Kerran tehtaalle tuli mies, jolla oli musta salkku. Hän sanoi haluavansa ostaa jäätelöä. Mies avasi salkun ja se oli täynnä dollareita. Hän kysyi, paljonko rekallinen jäätelöä maksaa. Sanoin, että emme me näin toimi, vaan pitää olla lasku. Se oli ihan kuin elokuvissa. Se oli villiä aikaa, kun itäblokin maat vapautuivat kommunismin jälkeen, tehdasta tuolloin johtanut Riggert Förnäs muistelee.

– Enimmillään jäätelöä valmistettiin 37–38 miljoonaa litraa vuodesta. Väkeä oli kesäaikaan töissä parhaimmillaan lähes 500, kun jäätelö tehtiin kolmessa vuorossa. Kun työvoimaa ei ollut tarpeeksi, otettiin 16-vuotiaitakin kesätöihin. Heidät eroteltiin erivärisillä hatuilla, kun he eivät saaneet nostaa tavaraa.

Moskovan olympialaisten myötä myynti vain kasvoi. Turenkiin päätettiin rakentaa uusi tehdas puhtaasti viennin varaan, mutta tehtaan valmistuttua viestin tyrehtyi.

Vientibuumin tyrehtyminen ei kuitenkaan hyvää yhteishenkeä haitannut. Työntekijät muistelevat Riggertin aikaan tehtaalla olleen aina loistava työilmapiiri. Jokainen kausi päätettiin nakkibileisiin.

– Kun kausi loppui, meillä oli aina Riggertin ideoimana nakkitanssit tuotantotiloissa. Riggert piti nakeista. Sinne rakennettiin koroke, jossa bändi soitti ja joku teki puusta narikan. Armi keitti boolit keittiössä, tehtaalla työskennellyt Jorma Jauhiainen muistelee.

– Nakkibileiden seurauksia on nyt tehtaalla töissä. Tehtaalla syntyi pareja ja erilaisia sukuja ja tuttuja oli paljon. Omat lapseni ovat myös käyneet töissä tehtaalla, mutta siirtyneet sen jälkeen maailmalle, muistelee puolestaan tehtaalla työskennellyt Maikki. 

Haastattelu: Nestlén arkistot