Suomalaiskokki töissä luksusjahdilla: Kymppitonnin risteily – rikkaat amerikkalaiset halusivat silti hodareita

Tammisaaren Blues & Rock -festivaalin takana olevalla miehellä, ravintola BossaNovan omistajalla on taustallaan pitkä kokemus erilaisista keittiöistä. 

Kristian Karnell oli vain parikymppinen, kun hän päätti lähteä Espanjaan ja hankkia työkokemusta maailmalta. Pian Karnell jo työskenteli Etelä-Espanjassa Michelin-ravintolassa entisessä munkkiluostarissa. Nuori mies yritti tulla toimeen englannilla alueella, jossa paikalliset puhuivat vain äidinkieltään.

Karnell vastasi ravintolan tilauksista ja luki puhelimitse tilaukset suoraan kirjasta kömpelöllä espanjallaan. Päivät olivat pitkiä, ja töitä oli kuusi päivää viikossa. Kokemus oli kuitenkin antoisa ja opettavainen. 

Espanjasta Karnellin tie vei Silja Operalle ja sieltä Norjaan kolmeksi vuodeksi. Norjanpestin jälkeen Karnell sai vision laivasta ja päätyi töihin Seadream Yacht Clubille, luksusristeilijälle, jossa matkustajia ja henkilökuntaa oli kumpaakin sata henkilöä.

Laiva kiersi Etelä-Amerikkaa ja Karibiaa ja tuli talveksi Atlantin yli Eurooppaan. Karnell muistaa viiden päivän risteilyn maksaneen 10 000 dollaria, minkä vuoksi matkustajat olivat pääosin rikkaita amerikkalaisia. 

Vapaapäiviä ei ollut

Laivan keittiön hierarkia erosi tavallisista ravintoloista. Rivikokit eivät esimerkiksi saaneet puhutella suoraan keittiömestaria.

Töitä paiskittiin seitsemän päivää viikossa koko 4,5 kuukautta kestävän passin ajan. Työpäivä alkoi aamulla kello kahdeksan ja kesti iltapäivään asti. Iltapäivällä vapaata saattoi olla tunti tai kaksi ennen iltavuoroa, joka kesti viidestä lähes puolille öin. Kuukausipalkka pyöri 1800 dollarin tienoilla. 

– Eurooppalaiset olivat korkeassa asemassa ja aasialaiset poljettuja. Aasialaisten sopimus oli aina 11 kuukautta, kun eurooppalaisten sopimus kesti vain 4,5 kuukautta, Karnell kertoo.

Eri maista kotoisin ollut henkilökunta muodosti omia leirejään ja piti toistensa puolia. Ainoana suomalaisena Karnell ei saanut maanmiestensä tukea, mutta ei toisaalta joutunut keskelle ristiriitatilanteitakaan. 

– Oli hirveän tärkeää, ettei henkilökunta saanut näkyä, vaan meidän tuli pysytellä omalla puolellamme. Olen kuullut, että isoissa laivoissa henkilökunnalla on omat baarit ja uima-altaat, mutta meidän laivamme oli pieni, ja henkilökunnan puoli aika vaatimaton. Netti oli kyllä käytössä iltaisin ja elokuvia sai lainata, mutta hytti oli pieni. Maksoin filippiiniläiselle siivoojalle 20 dollaria kuussa siitä, että hän täytti nuoren miehen jääkaappia oluella ja silitti kokinpaidat kaappiini. 

Saumoja hinkattiin hammasharjalla terveysviranomaisten pelossa

Luksuslaivalla hygieniatasosta pidettiin huolta äärimmäisen tarkasti. Kun laiva lähestyi amerikkalaista satamaa, hinkkasi henkilökunta hammasharjalla jääkaappien listoja. Kapteeni tarkasti siivousjäljen ennen terveysviranomaisten saapumista.

– Kerran yhdestä lautasesta löytyi musta pilkku. Sen jälkeen kelmutimme kaikki laivan lautaset serviisin jälkeen, Karnell muistelee. 

Vaikka asiakkaat olivat rikkaita, eivät he ruoan suhteen olleet erityisen vaativia. Karnell kuvailee asiakkaita tyypillisiksi esimerkkiamerikkalaisiksi. 

– Tarjoilimme lounasta ulkona kannella. Jos tarjolla oli vaikkapa hyvä tattirisotto ja ankkaconfit ja vaihtoehtona hodari, halusivat jenkit sen hodarin. 

Kokista ravintoloitsijaksi ja festivaalijärjestäjäksi

Kahden passin jälkeen työ laivalla sai jäädä. Karnell palasi Suomeen ja työskenteli niin Rukalla, Rovaniemellä kuin Savonlinnan Oopperajuhlilla ennen kuin muutti Tammisaareen ja aloitti työskentelyn rantaravintola BossaNovassa. 

Karnell on ravintolan puikoissa nyt kolmatta vuotta. Kesäravintolan rinnalle hän on perustanut blues-festivaalin, joka on kasvanut joka vuosi yhä isommaksi tapahtumaksi. Ruoka on Karnellin pyörittämillä Blues & Rock -festivaaleilla isossa osassa, eikä roskaruokaa tapahtumassa nähdä. 

Mutta miksi ravintoloitsija ryhtyi festivaalijärjestäjäksi? Ison tapahtuman järjestäminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa. 

– Kesäravintolan pyörittäminen ei riitä. Pitää keksiä muutakin. Musiikki on kulkenut suvussamme aina, joten sieltä varmaan tuli innostus tähän, Karnell sanoo.