Ofeliaa, Magyaria ja Green Catia – suomalaisten kultaiset muistot retrojuomista: "Se taisi jäädä viimeiseksi kerraksi"

Ofelia, Magyar ja Green Cat herättävät monissa suomalaisissa aikuisissa muistoja – sekä ikäviä että mukavia. Lue, millaisia kokemuksia Makuja.fi:n lukijoilla on nuorina aikuisina nautituista hittijuomista!

"Se oli halpaa"

”Nuorena, kun saimme muka-niin-aikuisina asioida Alkossa, osa kavereista osti aina Magyar-punaviiniä. Se oli halpaa ja luonnollisesti kaikkien ”oikeita juomia juovien” mielestä ihan hirveää. Sitä kutsuttiin lempinimellä Makkis. Erikoisinta tässä on, että osa juo samaa viiniä vieläkin! Muut ovat jo siirtyneet kuiviin siidereihin tai IPA-oluisiin, mutta joillekin se alkuaikojen nostalginen Alko-juoma tuntuu olevan se paras. Tai ehkä Magyarin maussa on jotain, mitä me muut rahvaat emme vain tajua.”

Karahvivalkoviiniä, kiitos!

"Join ravintolassa aina karahvivalkoviiniä, koska se kuulosti niin hienolta. 80-luvulla ravintoloissa ei ollut montaa viinivaihtoehtoa, joten karahviviini oli aina turvallinen valinta. Karahviviini tuotiin aina nimensä mukaisesti karahvissa, joten alkuperästä ei ollut mitään hajua.

Ulkomaanreissulta tarttui mukaan ranskalainen anisviina Pernod. Sitä juotiin appelsiinituoremehun tai Cokiksen kanssa drinkkinä. Risteilyltä ja Tax freestä ostettiin aina vain likööriä kuten Malibua, Bisang Ambonia tai Gallianoa. Niistä sitten tehtiin erilaisia drinkkejä ja pidettiin hauskoja drinkkibileitä."

"Ihanan lämpimiä" juomia

"Ofeliaa on tullut juotua nuorena. Ja koska oli kesä ja juotiin ulkona, olivat juomatkin ihanan lämpimiä. Pystyn vieläkin palauttamaan mieleeni lämpimän, väljän ja hieman pistävän marjan maun. Yksi selkein Ofelia-muisto tapahtui Provinssirockissa vuosia sitten. Nautittuamme teltassa lämmitetyt Ofelia-pullot leirintäalueella olimme ystäväni kanssa iloisessa nousussa ja päädyimme festivaalin sijaan uimaan leirintäalueen läpi virtaavaan jokeen."

Saisiko olla yksi Spider?

”Ensimmäisessä baarissa, jossa aloin 18-vuotiaana käydä säännöllisesti, join aina, siis AINA, Green Catin ja Spriten sekoitusta, jota kutsuttiin Spideriksi. Tuo ällömakea yhdistelmä ei maistu enää. Hiljattain sitä tarjottiin boolina jossain bileissä ja minulle tuli paha olo jo pelkästä näystä.”

Linda-siideriä penkkareissa

"Muistan vieläkin, kun join Linda-siideriä penkkareissa, koska olin pukeutunut Linda Lampeniukseksi. Tämä tapahtui vuonna 1998. Ei se kyllä mitään herkkua ollut!"

Giniä ilman tonicia

”Tästä on nyt kymmenisen vuotta aikaa. En vielä asioinut Alkossa tottuneesti, joten kerran iltariennoille lähtiessä pyysin kaveriani ehdottamaan, mitä ostaisimme. Hän ehdotti sitruunaista giniä, muistaakseni Lemon Gin -nimistä juomaa. Kuulemma gini oli todella herkullista ja suosittua. Juu, niin varmaan onkin, jos sitä tajuaa lantrata jollakin. Joimme pullostamme raakana ja ihmettelin, miten ne leffojen coolit tyypit muka kykenevät juomaan niitä gin and tonicejaan. Olisi ehkä pitänyt tajuta, että sana ”tonic” todella merkitsee jotakin… En vieläkään ole maistanut oikeaa gin and tonicia, koska tämä yksi sitruunainen ginikokemus häälyy mielessäni edelleen.”

”Lllevinnjee!”

”Nuorempana kaveri joi jostain syystä usein Leviné-nimistä valkoviiniä. Siinä oli laivan kuva, ja se piti lausua hyvin ranskalaisittain ääntäen: ”Lllevinnjee!” Viiniä on vieläkin Alkossa, ja kun näen pullon, tuo ääntäminen tulee aina mieleen ja alkaa naurattaa.”

Siideriä taskulämpimänä

"Mieleen on jäänyt erään kesän helteinen Tammerfest, jota ennen nautiskelimme hyvän ystäväni kanssa Lidlin vadelmasiideriä lasipulloista, nopeasti ja paljon. Suoraan kaupasta ostettuna toki, eli taskulämpimänä. Kun siiderit oli huitaistu naamariin, oli aika siirtyä festareille katsomaan kauan odottamaani lempibändiä. Aurinko paistoi, nestehukka vaivasi ja siideri nousi tottumattoman nuoren käyttäjän päähän melkoisella vauhdilla. Muistan, kuinka bändi aloitti ja olin liekeissä. Mutta mitä ihmettä, vain kolme biisiä soitettuaan bändi kiitti ja poistui lavalta. Olin järkyttynyt, mitä ihmettä oikein tapahtui? Kysyin ystävältäni, miksi keikka keskeytyi. Ystävä kysyi ihmeissään, mitä oikein höpötän, bändihän oli veivannut lavalla yli tunnin. Se taisi jäädä viimeiseksi kerraksi, kun join Lidlin vadelmasiideriä."

Suuri siiderioivallus

”Minulla kesti päälle parikymppiseksi tajuta, että on olemassa muunlaisiakin siidereitä kuin UpCider. Join sillä ensimmäisen pikkuhiprakkani. UpCideriä ja sen variaatioita oli aina hanassa baarissa, ja jotenkin vain oletin, että kaikki siiderit ovat yhtä makeita ja mehumaisia.”

"Pullon näkeminen saa aikaan kylmiä väreitä"

"Meillä oli tapana hakea Tallinnasta puolen litran likööripulloja. Muun muassa vadelma ja metsämansikka taisivat olla kova juttu! Myös Passoã eli sellainen hieman sakeampi herkkujuoma oli suosittu. Kumma kyllä pelkkä pullon näkeminen saa nykyään aikaan kylmiä väreitä. Sakean, hedelmälihaisen liköörin hörppiminen ei tosin tainnut silloin aikoinaankaan johtaa suuriin makuelämyksiin."

”En enää juo tequilaa"

”En enää juo tequilaa. Syy tähän on se, että koen jo kokeneeni Kaamea kankkunen -leffoista tutun ”huippu”hetken, jota ei voi ylittää. Tarina menee näin: olemme kaverini (onneksi jo oman asunnon) kotibileissä. Olen jo juonut useamman tequilapaukun, ja tavallaan tiedän, ettei minun enää kannattaisi ottaa yhtäkään. Kaverini katsoo minua ja toteaa ”jos vielä yksi… puoliksi?” Hiprakkaiset aivoni toteavat, että tämähän on hyvä idea, mitä muka voisi sattua, jos en juo kokonaista juomaa itse.

Menemme keittiöön, kaverini viipaloi limen. Seuraava muistikuvani on vessasta: annan antaumuksella ylen, ja asunnon ovella on poliisi, joka käskee hiljentämään musiikin. Ystäväni sulkee vessan oven, jotta sinivuokot eivät joudu tuijottamaan minua eteisen poikki.

Tämän tapauksen ”en juo tequilaa enää koskaan” on pitänyt jo vuosikausia.”