Äidin ruoanlaittoa osaa usein arvostaa vasta sitten, kun joutuu itse ottamaan vastuun omasta ruokahuollostaan.
Pienenä ajattelin, että kaikkien äidit osaavat laittaa ruokaa.
Oma äitini oli ravintola-alan ammattilainen, joka osasi taikoa 90-luvun lama-aikana aivan tavallisesta arkiruoasta – jauhelihakeitosta, makaronilaatikosta ja lämpimistä voileivistä – herkullista.
Meillä käytettiin mausteita, käskettiin maistamaan kaikkea ainakin kerran ja käytiin äidin kanssa vuorotellen napsimassa jääkaapin ovesta säilöttyjä valkosipulinkynsiä.
Äiti kasvatti minusta kokeilunhaluisen ruoanlaittajan.
Vaikka veljeni ja minut otettiin ruoanlaittoon mukaan hyvin pienestä pitäen, otin usein äidin kokkaillut täysin itsestäänselvyytenä.
Tietysti äiti kokkaa joka päivä päivällisen. Tietysti äiti tulee koulun myyjäisiin leipomaan ja paistamaan lihapiirakoita ja munkkeja aikaisin lauantaiaamuna. Tietystikään äitiä ei haittaa kuunnella kitinää siitä, miksi syödään taas tätä samaa ruokaa.
Ehkä äitiä kuitenkin haittasi.
Lue myös: Nopea ja helppo juustokakku äidille – testasimme TikTok-ohjeen, kokeile sinäkin!
Anteeksi kiittämättömyydestä äiti
Jokainen omasta ruokahuollostaan huolehtiva tietää, kuinka raskasta on suunnitella ruokalistaa esimerkiksi viikoksi eteenpäin.
Vaikka minullahan on oikeastaan helppoa: pitäisi pohtia ainoastaan, mitä minä haluaisin syödä – kaikkiruokainen avopuoliso lapioi kiitollisena kaiken lautaselta.
Äidin piti sovittaa neljän ihmisen toiveet, taiteilla tiukan budjetin kanssa ja sitten vastaanottaa koulusta kotiin tulleen teinin silmien pyörittely, kun hellalla sihisevä ruoka ei miellyttänyt.
On ymmärrettävää, että lapsena äidin supersankariuden mittakaavaa ei ymmärrä tai että teininä nyt vihaa ylipäätään kaikkea.
Kaduttaa, etten aikuistuttuanikaan osannut kiittää äitiä asiasta.
Lue myös: Harrin helpossa pastassa kaksi kutkuttavaa ainesosaa: "Sopii ihan superhyvin yhteen"
Kiitos omatoimisuuden opettamisesta äiti
Vaikka äidillä olikin selkeästi suurin vastuu ruoanlaitosta kotonamme, hän opetti meistä myös hyvin omatoimisia.
Minusta oli aivan normaalia lähteä ruokakauppaan ensimmäisellä luokalla käsitöissä askartelemani keltaisen huopakukkaron ja kauppalistan kanssa.
Olen tehnyt 1990–2000-lukujen vaihteessa äidin kanssa enemmän voileipä- ja täytekakkuja erilaisiin sukulaisjuhliin kuin osaisin laskea.
Alle rippi-ikäisenä vietin kesistä aina muutamia pätkiä äidin kanssa eri keittiöissä kuorien ja pilkkoen perunoita, kuorruttaen pätkiskakkuja ja sekoittaen makean tulista katkarapukimaraa.
Kun muutin pois kotoa opiskelemaan, pyysin äitiä kirjoittamaan lapulle pullataikinan ohjeen. Muutoin tiesin pärjääväni, sillä äiti oli huolehtinut siitä, että osaisimme tehdä itse ruokaa. Tällöin tietysti pidin tätäkin normaalina ja ajattelin, että kaikki osaisivat.
Samaisen opiskelijasolun kämppiksen äiti kuitenkin teki tälle pakkaseen valmiiksi aterioita.
Jos olisin pyytänyt omaa äitiäni tekemään saman, hän olisi taatusti räkänauranut ehdotukselle ja kertonut sitä hyvänä vitsinä kaikissa tulevissa perhejuhlissa.
Lue myös: Helppo tapa saada erityisen hyvää kaurapuuroa – oletko jo testannut?
"Maistuuko?"
Äidillä oli aina tapana kysyä ruokapöydässä "maistuuko?". Se oli nuorena mielestäni raivostuttava tapa, pitääkö se nyt joka kerta todeta? Tietysti maistuu!
Näin rapsakassa 33 vuoden iässä olen kuitenkin huomannut, että teen aivan samaa.
Oli se sitten äiti tai kuka tahansa muu, joka on rehkinyt hellan ääressä saadakseen ruokaa pöytään, vähin mitä voi tehdä on jotenkin antaa tunnustusta.
Maistuu, kiitos!
Lue myös: Niin helppo äitienpäiväkakku, ettei tarvitse osata edes leipoa! Nappaa Teresan vinkit
Lue myös: Kari Aihinen muistuttaa: Älä ikinä tee näin keittiöveitselle
Lue uusimmat lifestyle-jutut!
Katso myös: Liha-makaronilaatikkoa halvemmalla! Korvaa jauheliha tällä lihatuotteella – testasimme säästövinkin
2:34