Äidin ruoanlaittoa osaa usein arvostaa vasta sitten, kun joutuu itse ottamaan vastuun omasta ruokahuollostaan.
Pienenä ajattelin, että kaikkien äidit osaavat laittaa ruokaa.
Oma äitini oli ravintola-alan ammattilainen, joka osasi taikoa 90-luvun lama-aikana aivan tavallisesta arkiruoasta – jauhelihakeitosta, makaronilaatikosta ja lämpimistä voileivistä – herkullista.
Meillä käytettiin mausteita, käskettiin maistamaan kaikkea ainakin kerran ja käytiin äidin kanssa vuorotellen napsimassa jääkaapin ovesta säilöttyjä valkosipulinkynsiä.
Äiti kasvatti minusta kokeilunhaluisen ruoanlaittajan.
Vaikka veljeni ja minut otettiin ruoanlaittoon mukaan hyvin pienestä pitäen, otin usein äidin kokkaillut täysin itsestäänselvyytenä.
Tietysti äiti kokkaa joka päivä päivällisen. Tietysti äiti tulee koulun myyjäisiin leipomaan ja paistamaan lihapiirakoita ja munkkeja aikaisin lauantaiaamuna. Tietystikään äitiä ei haittaa kuunnella kitinää siitä, miksi syödään taas tätä samaa ruokaa.
Ehkä äitiä kuitenkin haittasi.
