Koulumenestys ei ole kaikki kaikessa. Tunnetut kokit kertovat, miten he ponnistivat vaikeuksista voittoon.
Eero Vottosen koulu meni niin penkin alle, että hän pääsi arvosanoillaan ainoastaan kokkikouluun – nyt hän pyörittää Suomen parasta ravintolaa. Ali Toppinen oli koulussa häirikkö, jäi luokalle ja päätyi tarkkikselle, mutta menestyy nyt ravintolayrittäjänä. Koulussa heikosti pärjännyt Miika Keskitalo kisaa Vuoden kokki -tittelistä, ja on valjastanut ADHD:nsa voimavaraksi.
Ravintola-alalla menestystä niittäneet kokit ovat eläviä esimerkkejä siitä, miten huonommallakin päättötodistuksella voi saavuttaa elämässään hienoja asioita.
Lue myös: Milloin vilkkaasta mielestä tulee ADHD? Itsediagnosoinnissa piilee vaaranpaikka
Ali Toppinen: Tarkkailuluokan häiriköstä ravintola-alan menestyjäksi
Ali Toppinen tunnetaan myös hauskoista tempauksistaan. Koronarajoituksiin kyllästynyt ravintoloitsija kaavaili muun muassa pierutyynyjen lähettämistä eduskuntaan.Alin kotialbumi
Ali Toppinen, 40, pyörittää Helsingissä kahta Seksico Tacos -ravintolaa ja on myös mukana juuri avatussa GOAT-burgeriravintolassa Espoossa. Ali on käynyt puhumassa nuorille siitä, miten huonosti koulussa keskittyvästä tarkkailuluokan oppilaastakin voi tulla menestynyt yrittäjä.
"Koulunkäynti oli ekasta luokasta aina seiskaan asti todella vaikeaa. Olin aina ollut ylivilkas hemmo ja auktoriteettienkin kanssa oli ongelmia. Neljännen luokan vedin kaksi kertaa, eli jäin luokalle. Muutettiin Stadista Nummelaan ja menin Lohjalle kouluun. Viidennen luokan jälkeen päädyin tarkkikselle.
"En olisi ikinä uskonut silloin tarkkiksella tai toista kertaa neljättä luokkaa käydessäni, että tähän pisteeseen voi päästä."
Yläasteella en tainnut enää saada jälki-istuntoa, mutta koulunkäynti ei edelleenkään maistunut. En loistanut ikinä missään muussa kuin englannissa, liikunnassa ja historiassa, koska historia on tarinoita ja ne on aina kiinnostaneet. Koulussa olen aina ollut se ensimmäinen ukko, joka joutuu käytävään istumaan, koska häiritsee opiskelua. Mieron tieltä minut pelasti muutto Nummelaan ja se, että törmäsin lumilautailuun.
Ruoanlaitosta innostuin jo köksän [kotitaloustuntien] myötä. Ruoanlaitto ja käsillä tekeminen ovat aina kiinnostaneet, koska en oikein muutakaan osannut tehdä. Ruoanlaitto on aika luovaa ja siinä saa käyttää paljon mielikuvitusta. Kasvoin ravintolassa aika pitkälti 12-vuotiaaksi asti. Äiti oli yksinhuoltaja ja ravintolassa töissä, joten poljin aina koulun jälkeen äidin työpaikalle ja hengasin siellä koko päivän. Keittiö tuli tutuksi.
Tiesin, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä lukioon. Hain kokkikouluun, mutta ei koulunkäynti vieläkään maistunut. Olin kokkikoulussakin pari viikkoa myöhempään kuin muut. Muut valmistuivat, niin Toppisen Ali ei valmistunut. Se johtui kyllä osaksi siitä, että myös lumilautailin aktiivisesti.
Jo ensimmäisessä työpaikassa huomasin, että ravintola-ala on minulle oikea ala. Keittiössä näkee kaikenlaisia ihmisiä ja olen aina tullut ihmisten kanssa toimeen.
Mielessäni perustin kaverin kanssa jo nuorempana ravintoloita, mutta onneksi en sitä tehnyt, koska ne olisivat varmaan menneet konkurssiin. Realistista ravintolan perustamisesta tuli yllättäen korona-aikaan, kun olin lomautettuna, ja piti perheelle saada ruokaa pöytään ja laskut maksettua. Jotain piti keksiä, niin avattiin ravintola. Enemmän pelättiin paluuta normaaliaikaan, koska korona-aikana meillä meni ihan hyvin. Nyt kaksi vuotta myöhemmin voi sanoa, että ravintolan perustaminen oli oikea valinta.
Ei ole mitään hajua, miten olen päätynyt tähän tilanteeseen. Että minä olen työnantaja. En olisi ikinä uskonut silloin tarkkiksella tai toista kertaa neljättä luokkaa käydessäni, että tähän pisteeseen voi päästä.
Nuorille haluan sanoa, että kaikille löytyy kyllä se oma intohimo. Ei ehkä ensimmäisellä tai toisella kerralla. Olen kuitenkin elävä esimerkki siitä, että esimerkiksi ravintola-alan oppii kuka tahansa, kunhan vain haluaa oppia. Tämä on maailman hienoin ala. Olen voittanut Lontoossa lumilautakisassa puhdasta kultaa ja vertaan sitä aina onnistuneeseen serviisiin ravintolassa. Adrenaliiniryöppy on ihan mieletön ja hienoinkin urheilusuoritus jää usein kakkoseksi.
Ei se koulumenestys missään nimessä merkitse kaikkea. Minulla ei ollut yläasteen jälkeen mitään hajua, mitä haluan tehdä aikuisena. Kokkikoulussa saa vähän makua siitä, mitä tuleman pitää, mutta töissä vasta aletaan oppimaan."
Lue myös: Helsinkiläinen tacoravintola ryhtyy toimittamaan eduskuntaan pieruja – "Tiedän, mistä tilaan lounaan"
Eero Vottonen: Kovalla työllä koulunpenkiltä keittiöön
Keittiömestari Eero Vottonen, 38, pyörittää Suomen parhaaksi valittua, kahden Michelin-tähden Palace-ravintolaa. Eero on Vuoden kokki vuosimallia 2012 ja edustanut Suomea myös arvostetuissa Bocuse d'Or-kilpailuissa. Kokkikouluun Eero päätyi aikoinaan, koska peruskoulun päättötodistuksella ei oikein muuallekaan päässyt.
"Olin yläasteella todella heikko oppilas. Ei ollut kysymys siitä, ettenkö olisi osannut, mutta ei vain kiinnostanut koulunkäynti. Päättötodistus olikin sitten sen näköinen. Yläasteen jälkeen oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa LVI-linja, jossa oli isot kiintiöt ja toinen oli kokkilinja. Päädyin kokkikouluun.
Ensimmäinen vuosi oli siellä aika perustekemistä, eikä varsinaista kipinää syttynyt. Opeteltiin sekoittamaan salaattia ja veivaamaan sämpylätaikinaa. Ei se ollut kovin haastavaa ja stimuloivaa vielä siinä vaiheessa. Kun koulutus eteni ja annettiin silloisten opettajien toimesta vastuuta, niin se tuntui hyvältä. Olin kokannut jo jonkun verran pienenä, kun vanhemmat eivät aina olleet kotona, niin se oli melko tuttua juttua. Oli hienoa, kun sai vastata jonkun asian tekemisestä valmiiksi.
Kolmantena vuonna alkoi homma kiinnostaa jo todella paljon. Meillä oli hyvä opettaja ja mentori, joka osasi näyttää pidemmälle vietyä ruoanlaittoa. Opeteltiin kastikkeita ja kokonaisen eläimen käsittelyä. Menin töihin ammattikoulun ohella saadakseni hieman rahaa, ja se vahvisti käsitystä, että haluan tehdä juuri tätä.
En ole saanut ilmaiseksi asemaani Suomen parhaassa ravintolassa. Uskoisin, että moni ihminen pääsee aika paljon helpommalla työelämässä. En ole koskaan laskenut työtuntejani – jos olisin laskenut, niin eläkeikä varmaan koittaisi muutaman vuoden päästä.
"Nuorille haluaisin sanoa saman, mitä isänikin sanoi minulle aikoinaan: eihän kukaan tee asioita muiden takia, vaan itseä varten tässä eletään."
Olen tehnyt puhtaasti kovaa työtä ja edennyt päämäärätietoisesti. Olen halunnut koko ajan paremmaksi ja enemmän, vaikka välillä on tuntunutkin vähän vaikealta, ja edelleenkin tuntuu välillä. Mutta tämä on myös intohimoni. Tuskin tätä tekisin, jos en tästä tykkäisi.
Jos kaikki menee serviisissä nappiin, niin tulee äärimmäisen hyvä fiilis ja euforian tunne. Mutta toki se on ääripää. Jos jotain menee pieleen, niin saatan piestä itseäni todella pitkään. Se ottaa ja se myös antaa.
Nuorille haluaisin sanoa saman, mitä isänikin sanoi minulle aikoinaan: eihän kukaan tee asioita muiden takia, vaan itseä varten tässä eletään. Silloin 16–17-vuotiaana on helppo valita väärin ja lähteä väärään suuntaan. Itse olen kiitollinen, että valitsin tämän suunnan. Kannattaa panostaa elämässä etenemiseen, vaikka se tuntuisi välillä vaikealta. Loppupeleissä se palkitsee, kun olet työelämässä ja vastuussa itse omasta elämästäsi.
Kokin ammatti ei vaadi korkeaa tutkintoa ja silti pystyy itsensä elättämään. Ja jos tekee töitä ja on hyvä, niin varmasti pääsee etenemään tällä alalla."
Lue myös: Tässä ovat Suomen Michelin-ravintolat 2022: Ensimmäinen tähtiravintola Helsingin ulkopuolelle!
Miika Keskitalo: Ylivilkas ADHD-lapsi löysi keittiöstä tasapainon
Miika Keskitalo, 27, työskentelee tällä hetkellä keittiöpäällikkönä pariisilaisessa L'adresse-ravintolassa. Samaan aikaan Miika valmistautuu lokakuun lopussa Helsingissä järjestettäviin Vuoden kokki -kisoihin. Lapsena ADHD-diagnoosin saanut Miika löysi ravintola-alasta kutsumuksensa ja huomasi, että keittiössä työskennellessä myös lääkityksen saattoi jättää kokonaan pois.
"Olin hemmetin ylivilkas jo ala-asteella. Kuudennella ja seitsemännellä luokalla rupesi olemaan jo aika hankalaa. Numerot pääsivät laskemaan ja keskittyminen oli todella vaikeaa. Kävin muistaakseni puoli vuotta psykologilla ja psykiatrilla, kunnes sain ADHD-diagnoosin ja vahvimman lääkityksen siihen, mitä oli saatavilla. Se helpotti meininkiä.
"ADHD:n kannalta se meni hyvin, sillä kaaoksen keskellä pystyin keskittymään, ja en tarvinnutkaan enää ollenkaan lääkitystä."
Yläasteen jälkeen menin raksalle vuodeksi töihin. Huomasin nopeasti, että se ei ole ihan oma juttuni. Sattuman kaupalla päädyin siten ravintolakouluun, koska eräs kaverinikin päätti jättää lukion kesken ja vaihtaa kokkikouluun. Vanhempani eivät aluksi ajatuksesta innostuneet. Heitä kauhistutti, että kun jätin raksankin kesken, niin onko tämäkin taas yksi vuoden kokeilu. En ollut kovin pitkäjänteinen.
Olin ollut aina todella nirso, mutta ruoka rupesikin yhtäkkiä maistumaan hyvältä ja maailma aukesi. Asiakkaiden into ruoasta tarttui. Kun löysin sen, mikä minua kiinnostaa, niin huomasin, että työkään ei tuntunut enää työltä. ADHD:n kannalta se meni hyvin, sillä kaaoksen keskellä pystyin keskittymään, ja en tarvinnutkaan enää ollenkaan lääkitystä.Koko ajan, kun tapahtuu ympärillä, niin homma toimii.
Autoin lapsuudenkavereitani avaamaan kolme ravintolaa Hämeenlinnaan ja toimin yhdessä keittiömestarina, kunnes lähdin nyt loppuvuodeksi Pariisiin. Toimin täällä keittiöpäällikkönä L’adresse-nimisessä ravintolassa. Viime vuonna hain mukaan Vuoden kokki -kilpailuun, koska halusin tehdä jotain uutta ja mennä pois mukavuusalueeltani. Pääsin semifinaaleihin asti, tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa finalistina.
Nuorille haluaisin sanoa, että kannattaa kokeilla paljon eri juttuja, ja jos joku tuntuu hyvältä, niin pitää siitä kiinni. Kokkaaminen tuntuu minusta hyvältä, mutta kannattaa muistaa, että välillä kaikki duuni tuntuu duunilta. Silloin pitää jaksaa vain mennä eteenpäin."
Lue myös: Lindan sanottiin kärsivän paniikkihäiriöstä – syyksi paljastuikin ADHD
Lue myös: Henri Alén metsästää edelleen yhtä täydellistä ateriaa – intohimo kokkaamiseen lähti kotitaloustunneilta: "Ruoassa on vapaus"
Katso myös video: Näin Henri Alén kertoo suhteestaan ruokaan – voiko täydellistä annosta saavuttaa?
1:08