Uutuuskirja kokoaa yhteen suomalaisten rakkaimmat ruokamuistot ja suomalaisen ruokakulttuurin muutokset. Teoksessa kerrotaan muun muassa, että maito on ruokapöydässämme uutuustuote.
S-ryhmä julkaisi lokakuun alussa suomalaisen ruokakulttuurin yli 400-sivuisen suurteoksen, Ruoka-Kalevalan. Tuore teos on oodi suomalaiselle ruoalle ja suomalaisten rakkaimmille makumuistoille. Siinä esitellään myös mielenkiintoista tietoa suhtautumisestamme ruokaan: aiemmin esimerkiksi maitoa pidettiin vain pikkulasten ravinnoksi sopivana, kun nyt sitä suositellaan rankasti treenaavien aikuisten palautusjuomaksi.
Sata vuotta sitten maitoa ei juotu
Vielä 1800-luvun alkupuolella lehmät olivat vain lannantuottajia. Edes sata vuotta sitten lehmänmaitoa ei Suomessa juotu sellaisenaan vaan sitä käytettiin lähinnä hapatetussa muodossa, kuten piimänä ja viilinä.
Maailmankaupan avautuessa kartanoherrat näkivät, ettei pelkkä viljanviljely riitä ulkomailta tuodun halvemman viljan vuoksi ainoaksi elannoksi – tarvittiin myös lypsykarjataloutta. Myös 1800-luvun puolivälissä hallakadon, tuloerojen sekä maanomistuksen epätasaisen jakautumisen summana kärsityt nälkävuodet saivat suomalaiset ymmärtämään, että viljelyn rinnalle tarvittiin lypsykarjataloutta.
Lypsykarjan lisääntyminen merkitsi monia muutoksia maatiloilla. Rukiin sijasta ryhdyttiin suosimaan lehmän rehuksi kelpaavaa kauraa. Rehuviljelyyn panostettiin muutoinkin, ja heinäkylvöt alkoivat yleistyä. Tämä herätti vanhaan viljelykulttuuriin tottuneiden parissa äimistystä: hyvää maata uhrattiin ihmiselle kelpaamattomalle ravinnolle. Kolmas merkittävä muutos olivat ruoholaitumet, joille lehmät siirrettiin metsälaitumilta. Mielikuvat niityllä laiduntavista lehmistä ovatkin varsin tuoreita, 1900-luvun puoliväliltä, jolloin lypsykarjatalous kukoisti.