Söitkö sinäkin? Koko kansan ruoka herättää huikeita makumuistoja: "Voi, miten se olikin hyvää"

S-ryhmä julkaisi perjantaina suomalaisen ruokakulttuurin yli 400-sivuisen suurteoksen, Ruoka-Kalevalan. Tuore teos on oodi suomalaiselle ruoalle ja suomalaisten rakkaimmille makumuistoille.

S-ryhmän, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Marttaliiton toukokuussa 2016 käynnistämä jättihanke toteutettiin yhdessä suomalaisten kanssa. Ruokakalevala.fi-sivuston ja Marttojen keräyksen tuloksena saatiin taltioitua tuhansittain suomalaisten rakkaimpia makumuistoja.

Ruoka-Kalevala-teoksessa muistellaan muun muassa, miten makaronit ja erityisesti makaronivelli rantautui suomalaisten ruokapöytään.

Putkimakaronista makaronivelliin

Makaroni tuli alun perin Suomeen naapuristamme Ruotsista. Makaronilaatikkoa tiedetään tarjotun hämäläisessä pitopöydässä jo 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin makaronilaatikko oli kuitenkin lihatonta ja muistutti tyyliltään enemmän perinteisiä joululaatikoita, peruna- tai lanttulaatikkoa. Myös makaroni oli erilaista: se oli pitkää putkimakaronia.

Ennen kuin makaronilaatikosta tuli suosikkiruoka 1900-luvulla, siitä jalostettiin velliruoka: makaronivelli. Se oli käytännössä lämpimässä maidossa keitettyä makaronia, suolaa ja mahdollisesti voita.

Makaronivellin reseptejä löytyy jo 1930-luvulla julkaistuissa keittokirjoissa, mutta koska siihen tarvittiin teollisesti tuotettuja makaroneja, se yleistyi koko kansan ruoaksi 1950-luvulla. Koko kansan ruoka ei ole liioittelua, sillä makaronivelliä söivät niin työväki kuin toimihenkilöt, ja sitä saatettiin tarjota lounaaksi tai päivälliseksi, joskus jälkiruoaksikin. Kouluruokana sitä tarjottiin kolmella vuosikymmenellä, 1940–1960-luvuilla.

Ruoka-Kalevala-kirjassa kerrotaan, että suosikkivelli on kuitenkin jakanut kansan kahtia: se on ollut sekä kaivatuin että inhotuin ruoka. Monet mainitsevat sen etenkin 1950–1960-lukujen lohturuokana. Inhokiksi se joutui monella siksi, että sitä tarjottiin kouluruokana.

Vaikka vellit pääosin unohtuivatkin vähitellen elintason kohotessa 1970-luvulta alkaen, on makaronivellistä noussut jälleen pieni muoti-ilmiö ruokaharrastajien keskuudessa.

Makumuistoja makaronivellistä

Alla muutama esimerkki Ruoka-Kalevala-teokseen koostetuista makaronivellimuistoista. Kuulostaako tutulta?

– Kun olin kipeä, minulle tuli aina ihan hirvittävä nuha. Silmät ja nenä vuosivat solkenaan. Silloin äiti teki minulle makaronivelliä, mikä oli olevinaan taivaallista, vaikka en mitään maistanutkaan. Taisi sinne kippoon vähän räkääkin tippua, mutta silti aina söin lautasen tyhjäksi.

– Pienenä, toki myös vähän isompana, vietin paljon aikaa mummoni luona. Jokaisen yökyläreissun aluksi kävimme kaupassa yhdessä. Se oli tärkeää ja siitä yökylä alkoi. Minun toiveruokaa oli aina makaronivelli ja ranskanleipä sipuliteemakkaralla, sitä tietysti sain. Voi miten se olikin hyvää. Jälkiruoaksi oli sitten mummon leipomia voisilmäpullia ja kaakaota.

– Lapsuudessani 70-80-luvuilla äitini teki meille lapsille usein makaronivelliä eli keitti tavallista putkilomakaronia maidossa. Makaronit olivat oikein hyvin kehittyneitä, siis kaukana al dente -kypsyydestä. Velli oli suurta herkkua. Tätä perinnettä jatkan omille lapsilleni välillä modernisoiden kierremakaronista ja muista nykypäivän eri makaronilaaduista tehtynä.

Lähde: Ruoka-Kalevala - eli makumuistoja Suomesta (SKS 2017)

***