Crêpes Prins Bertil - ehtaa retroruokaa

Sain yllätyksenä postissa arvostelukappaleen Maija Silvennoisen uutukaiskirjasta, Maijan ruokavuodet. Kirja luotaa läpi Maijan monitahoisen uran ja kertoo vuosikymmenten mukaan jaoteltuna matkan varrella kokatuista annoksista ja tarinoista niiden takaa. Moniin ruokiin on tehty pieniä päivityksiä ammattitaidon kehityttyä vuosien saatossa. Runsaasti klassikoita ja sitä myötä hurja aikamatka suomalaiseen ravintolakeittiöön kuutena vuosikymmenenä. Sellainen kirja, jota en olisi osannut ostaa, mutta kun sen sain, pidän sen mieluusti hyllyssä vastapainona kaiken nykymaailman trendaaville keittokirjoille. Anna-Liisa Nikuksen ottamat, kikkailemattoman selkeät kuvat toimivat opuksen henkeen mainiosti.

Maijan ruokavuodet tarjoilee useita puoliksi unohdettuja klassikkoannoksia, jotka olisi upeaa nähdä pitkästä aikaa ravintolan listoilla, kuten Entercote Café de Paris (oon muuten syönyt livenä), Riesling-sabayon kalamurekkeen kera, Kuhaa Walewska ja Île flottante - lumimunat. Annostarinoissa vilahtelee suomalaisen keittiön suurnimiä Eero Mäkelästä lähtien. Maijan oppi-isistä voi moni kokki vain haaveilla.

Kirjassa on myös tuoreempia reseptejä, mutta halusin tehdä jotain todella retroa. Crêpes Prins Bertil osui siinä ytimeen. Krepit olivat 80-luvulla trendiruokaa. Jostain syystä niihin törmää Suomessa nykyään valitettavan harvoin. Kuka nyt ei ohuista, ilmavan rapsakoista letuista pitäisi? Tämä, kuten niin moni muukin kasariruoka on napattu meille Ruotsista. Annoksen on suunnitellut Ruotsin Prinssi Bertilin pitkäaikainen kokki Håkan Håkansson, pohjoismaisen keittiön uranuurtaja.

Tämä kreppiannos on juuri sellainen, jota olisi vielä muutama vuosi sitten kauhistellut vanhanaikaisuudesta, mutta nyt sen super-retro olemus valloitti. Lähtökohtaisesti en halua sotkea mitään merenelävää juustojen kanssa. Poikkeus tuli viimeksi hummeri-thermidorissa, mitä en todellakaan kadu, joten menköön emmental-kuorrute tässäkin läpi katkarapujen kera. Huh, millainen aikamatka tämä ruoka olikaan. En tiennyt, että kasarin voi oikeasti maistaa. Melkein teki mieli hakea Spencer-jakku ullakolta. Melkein. Sitä hihitteli pitkin ruokailua, kun ajatteli, miten ruokamaailma on kehittynyt elämäni aikana. Hyväähän tämä tietenkin oli, mutta hauskalla tavalla. Voin ehdottomasti suositella.

CRÊPES PRINS BERTIL

Ohukaistaikina
4 dl maitoa
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa

400 g hyvälaatuisia katkarapuja
1 dl emmental-juustoraastetta

Hollandaise-kastike
200 g voita
1 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl valkoviiniä
3 kananmunan keltuaista
2 rkl sitruunamehua
Suolaa
2-3 rkl tilliä hienonnettuna

sitruunalohkoja

Valmista ensin kreppitaikina. Vatkaa kananmunat ja maito sekaisin, lisää jauhot ja suola. Vatkaa taikina sileäksi ja jätä vetäytymään.

Valmista hollandaise. Kiehauta voi kattilassa ja anna heran laskeutua rauhassa kattilan pohjalle. Ota kirkastettu voi erikseen, mutta älä heitä heraa pois vaan lisää se kreppitaikinaan. Yhdistä keltuaiset, valkoviinietikka ja valkoviini. Vispaa vesihauteessa noin 5 min, kunnes seos on saostunut vaaleaksi vaahdoksi. Vispaa kirkastettu voisula ohuena nauhana joukkoon. Lisää hera kreppitaikinaan. Mausta kastike sitruunamehulla, suolalla ja hienonnetulla tillillä.

Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Paista taikinasta 8 kreppiä ja nostele ne leivinpaperille. Yhdistä katkaravut ja hollandaise, annostele krepeille, kierrä rullalle ja nosta vuokaan. Ripottele pinnalle emmental-raaste ja kuorruta uunissa kauniin ruskeiksi. Tarjoile sitruunalohkojen kera (modernisoin ja laitoin päälle yrttiversoja).