Arvot kovenevat ja sosiaaliturvan varaan joutuneita haukutaan pummeiksi, joille mikään ei riitä. Sosiaaliturvan varassa elävä kertoo, että summat riittävät kyllä, mutta ainainen seurattavana oleminen ajaa epätoivoon ja tappaa yritteliäisyyden.
Kun Timo* oli perustamassa ensimmäistä yritystään, hän ei osannut aavistaa, mihin se vielä tulee johtamaan. Hänen yrityksensä olisi toiminut vanhus- ja hoiva-alalla pienellä paikkakunnalla. Liikeidean piti olla hyvä ja Timon yrityksen piti tulla tarpeeseen.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin Timo oli suunnitellut. Hän kertoo, että kunta perusti täsmälleen samanlaisen yrityksen, samana päivänä.
– Firma kaatui periaatteessa jo päivässä, Timo huokaisee.
Timon yritteliäisyys ei jäänyt siihen. Hän oli yrityksen lopettamisen jälkeen puilla paljailla, mutta halusi työllistää itsensä perustamalla kahvilan. Timo sai pitää vanhustyön yritykseen myönnetyn starttirahan, mutta joutui ottamaan myös lainan kahvilaa varten.
Pikkukylällä oli toinenkin kahvila eikä Timon kahvilaan liiennyt niin paljoa asiakkaita, että siitä olisi tullut kannattava. Starttirahan loputtua Timo jäi toimeentulotuen varaan. Hän kysyi sosiaalivirastolta, pitäisikö yritys lakkauttaa kannattamattomana.
Se oli ensimmäinen kerta, kun Timo joutui vastakkain viraston kanssa. Hänen kysymykseensä vastattiin tylyllä kirjeellä.
– Uhattiin, että jos en lopeta yritystä päivän kuluessa, toimeentulotuesta vähennetään 20 prosenttia.
Koko perhe tarkkailun alla
Timo joutui lopettamaan myös kahvilan ja hän on ollut sen sulkemisesta asti työttömänä. Hän asuu yhdessä vaimonsa ja kuuden lapsensa kanssa. Timon vaimokaan ei ole työelämässä.
