Viisi työsopimusta mutta silti tarve leipäjonoon – Ritva kertoo, miksi pienituloisen arki on Suomessa niin tukalaa

Hän haluaa kertoa perheensä tarinan, jotta päättäjät ymmärtäisivät, millaisiin tilanteisiin Suomessa voi ahkerakin ihminen joutua. Hän ei halua esiintyä artikkelissa omalla nimellään suojellakseen muun muassa lapsiaan.

Lue myös:

Työministeri Lindströmin kolumni: Nollatuntisopimukset reiluiksi sekä työntekijälle että työnantajalle – nyt toinen sitoutuu, toinen ei

– Kovinkaan moni ei tiedä, että käymme leipäjonossa joka viikko. Siihen liittyy iso häpeä, ei jonossa juurikaan jutustella muiden kanssa. Tuotteet ovat aika satunnaisia, leipää ja joskus tuoretuotteita. Näitä täydennämme sitten kaupasta tehtävillä ostoksilla tarpeen ja varallisuuden mukaan.

Työnantaja, naapurit ja ystävät eivät tiedä, että perhe joutuu tukeutumaan leipäjonoon. Ulospäin hän vaikuttaa ahkeralta ihmiseltä, jolla on kiire töistä toiseen.

– Olen lukenut kauhulla uutisia, joiden mukaan ruokajonojen avustukset ovat tiukassa. Me emme ole vielä todella köyhiä, onhan minulla töitä ja jonkinlaisia tuloja, mutta entä he, jotka ovat täysin yhteiskunnan tukien ja kolmannen sektorin varassa?

"Tuntui, kuin olisin loukussa kaupan alalla"

Ritvalla on kuusi lasta, joista kolme nuorimmaista asuu vielä kotona. He ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, kaksi lukiolaista ja yksi armeijassa. Hän on lastensa yksinhuoltaja. Lasten isä on kuollut.

Ritva työskenteli aiemmin kaupan alalla, mutta joutui miettimään uutta uraa terveydellisten syiden takia.

– Oli aamua, iltaa, viikonloppua. Vuorot olivat ihan sekaisin. Tilanne repesi, kun kauppojen vapaat aukioloajat tulivat. 

Kaupan tarjoama 25 tunnin sopimus ei muutenkaan riittänyt perheen elättämiseen. Kun Ritva haki soviteltua päivärahaa paikatakseen palkan vajetta, päätös tuli muutaman kuukauden viiveellä.

– Kun saimme vuorolistat vain viikoksi eteenpäin, en pystynyt edes ottamaan sivutöitä vastaan. Tuntui, että olin ihan loukussa sillä alalla.

Kiinteistä kuluista vaikea karsia

Hän vaihtoi alaa koulunkäyntiavustajaksi. Nyt työtunteja on tarjolla 26 viikossa. Tuntipalkka on nyt reilut 10 euroa.

– Käteen jää siis verojen jälkeen hieman päälle 1000 euroa kuussa, jos kuukauden aikana ei ole muita töitä. Lapsista vain nuorimmaisesta tulee lapsilisä, joka on noin sata euroa. 

Lisäksi Kela maksaa perhe-eläkettä 70 euroa kuukaudessa, nuorin lapsista saa lisäksi edesmenneen isän työeläkkeestä kertynyttä eläkettä. 

Menoja perheellä on asunnosta lainanlyhennystä 400 euroa, yhtiövastiketta 230 euroa ja sähkömaksuja siirtoineen 200-400 euroa kuukaudessa. Koti- ja liikennevakuutukset ja autoon liittyvät maksut syövät oman osansa tuloista. Bensaa kuluu kymmenien kilometrien työmatkoihin.

Päälle tulevat opiskelijoidenkin kannalta välttämättömät maksut, kuten puhelinlaskut ja netti. Ruokaan jää kuukaudessa alle 100 euroa. Lääkkeisiinkin pitäisi löytyä rahaa joka kuukausi. 

Kovalla työllä uusi ammatti

Kun Ritva teki päätöksen alan vaihdosta, hän päätti toimia nopeasti. Yksi määräävä tekijä oli se, että uusi ala piti pystyä opiskelemaan työn ohessa. Kun sopiva koulu löytyi, Ritva suoritti opinnot vuodessa.

– Tein kyllä rajusti töitä. Painoi tässä myös sekin, että päivääkään ei tässä enää nuorene. Ajattelin, että jos aion saada vielä töitä, on pakko toimia. Yli viisikymppisen on vaikea saada töitä omalta alaltaan, saati uudelta alalta, hän summaa.

Hänen pelkonsa oli joutua työvoimatoimiston järjestämille kursseille, joiden työllisyyttä edistävään vaikutukseen hän ei usko.

– Jos minulla ei olisi ollut tuuria ja olisin jäänyt työttömäksi, rypisin varmaan itse kurssiputkessa. Yhteiskunnan pitäisi järjestää enemmän ammattiin johtavaa koulutusta. 

Epävarmuus seuraa joka kuukausi

Sen lisäksi, että Ritva nauttii lasten kanssa työskentelystä ja työnantaja on erinomainen, hän tietää työvuoronsa koko lukuvuoden ajaksi. Näin hänen on ollut mahdollista ottaa myös muita työnantajia keikkaluontoisia hommia varten.

– Tykkään haasteista ja nautin työstäni, mutta välillä kyllä tuntuu, ettei erityislasten koulunkäyntiavustajana palkka ole oikein kohdillaan.

Koulunkäyntiavustajan työn lisäksi Ritvalla on yksi työnantaja, jonka kanssa hänellä on sopimus kiinteistä tunneista. Hän kertoo, että kolmen muun nollatuntisopimuksen vuoksi kuukausittaisia tuloja on mahdotonta ennustaa. Välillä hän saa juosta kiireellä työpaikasta toiseen, joinain viikkoina keikkaa muun muassa henkilökohtaisena avustajana ei kuulu ollenkaan.

– Voi olla, että yhdelle viikolle on paljon töitä ja tunnit voivat mennä ylikin sovitun. Välillä joudun jopa sanomaan, että kiitos ei, millään en nyt pääse enää tälle keikalle.

Esimerkiksi tammikuussa oli muutama sellainen päivä, jolloin hän lähti päätyöhönsä aamulla puoli kahdeksalta ja palasi kotiin toisesta hommasta kello 23 maissa. Aamulla päätyö kutsui jälleen. Nyt helmikuu näyttää taas hiljaiselta.

Sairauslomat ja lomat jäävät käyttämättä

Ritva näkee, että useassa työnantajassa on myös hyvä puoli: Saa kokea erilaisia työyhteisöjä, saa täyttää itse kalenteria ja erilaiset työt tuovat voimaa toinen toiseensa.

Samalla elämä on hyvin stressaavaa kaiken kiireen keskellä – ja pelottavaa, jos hommia ei vain ole.

– Silloin taloudelliset huolet painavat ja mietin, kuinka kauan hiljaiseloa kestää. Sellaisia kuukausia on ollut, jolloin töitä on ollut minimaalisen vähän.

Lomia Ritva ei myöskään pidä. Jos yhdessä työssä on lomaa, riittää hommaa muissa paikoissa. Lisäksi lomalla on tärkeää tehdä töitä varastoon, jos palkkaa ei seuraavassa kuussa tulekaan tarpeeksi.

Jokin aikaa sitten Ritva pyörtyi kaiken kiireen keskellä. Lääkäri olisi määrännyt sairauslomaa, mutta hän ei uskaltanut jäädä.

– En voi jäädä sairauslomalle, kun heti olisi kuukauden ansiot niin paljon pienemmät.

– Oma jaksaminen ja terveys kyllä huolettavat. Jos en enää pystyisi tähän työmäärään, pitäisi omasta kodista luopua. Se tuntuisi aivan kamalalta, Ritva sanoo ääni murtuen.

– Kun on koko elämänsä tehnyt töitä sen eteen, että olisi oma koti. Se on se ainoa, jotka on ihanien lasten lisäksi saanut elämässä aikaiseksi. Olen työnteolla pystynyt maksamaan melkein koko lainan pois, pitkään tätä on maksettukin, niin asunnon myyminen tuntuisi ajatuksena erittäin pahalta.

Antaa moottorin vikavalon palaa

Näin säästät arjessa -vinkit saavat Ritvan hymähtämään. Kaikki on jo kokeiltu ja kiristetty vielä tiukemmallekin.

– Jossain oli esimerkiksi vinkki, että olohuoneen lämpötilan voi säätää 18 asteeseen niin säästää sähkölaskuissa. Meillä se on ollut jo alle tämän. On surkuhupaisaa lukea tällaisia listauksia.

Ritvaa huolettaa esimerkiksi se, että autolle tapahtuisi jotain. Se on elintärkeä työpaikkojen välillä sumplimisessa.

– Moottorin vikavalo on palanut jo kauan, mutta antaa nyt palaa vaan.

Ritva sanoo, että epäsäännölliset, pienet tulot houkuttavat vähävaraisia myös pimeille markkinoille. Hänkin myöntää ostaneensa tuotteita ja palveluita ilman kuittia.

– On se väärin, mutta kaikki ylimääräinen on leipää pois lasten suusta. En myöskään kuulu kirkkoon, vaikka haluaisin, sillä siinä säästän kirkollisveron. En käy kampaamoissa enkä käytä mitään palveluita. Ne ovat tässä tilanteessa ihan utopiaa. Kaikki rahat menevät suoraan kulutukseen eikä palveluihin, mikä taas lisäisi koko maan hyvinvointia.

Hammaslääkäriä Ritva on lykännyt, vaikka tietää, että hoidon pitkittyessä vaivat ovat suurempia ja myös hoito on kalliimpaa silloin.

Silpputyöläinen kaipaa edes pientä turvaa

Ritva on kuunnellut mielenkiinnolla avauksia muun muassa perustulosta.

– Tällaisille silpputyöläisille kuten minä perustulo voisi olla todella hyvä ratkaisu. Se antaisi edes jonkinlaisen pohjan, jonka päälle voisi rakentaa näitä lyhyitä työsopimuksia ja tulisi joustoa. Mitä pienemmät tulot ovat, sitä säännöllisemmät niiden pitäisi olla, kun ei ole jouston varaa. 

Lapset ovat Ritvan mukaan ymmärtäneet hyvin sen, että kaikkeen ei perheessä ole varaa. He ottavat tilanteen vakavasti ja miettivät, mistä kaikesta voi säästää.

– Olen parhaani mukaan tukenut lapsiani opiskeluissa, kaikki aikuiset lapseni ovat käyneet toisen asteen opinnot. Varasuunnitelmia on tehty. Nuorimmainen haaveilee eläinlääkärin urasta ja onkin pärjännyt koulussa hyvin. Uskon heihin vahvasti ja olen ylpeä heidän ahkeruudestaan, Ritva sanoo ylpeänä.