Villi delfiini pyytää sukeltajia poistamaan koukun evästään, kissa ryntää pelastamaan pikkupojan koiran hampaista, papukaija tiputtelee pöydältä spagettia perheen koiralle. Youtubesta löytyy kiehtovia eläinvideoita, mutta onko niistä hyötyä tutkijoille?
Videoita voidaan käyttää aineistona joissakin tutkimuksissa, arvioi biologi Helena Telkänranta. Esimerkiksi papukaijojen rytmitajua on tutkittu videoista, joita niiden omistajat ovat ladanneet nettiin. Kakadut askeltavat ja nyökkivät milloin Gangnam Stylen, milloin Backstreet Boysin tahtiin.
Brittiläinen Royal Veterinary College puolestaan selvitti koirien oman hännän jahtaamista suurella määrällä videoita. Paljastui, että vajaa viidennes tapauksista oli leikkiä. Joukossa oli paljon pentuja, jotka jahtasivat leikkisästi häntäänsä.
Kolmella neljästä koirasta pyöriminen oli kuitenkin robottimaista stereotyyppistä käytöstä, joka viestii ongelmista koiran elämässä. Koirat saattoivat myös kolhia itseään huonekaluihin ja omistajat nauraa taustalla tajuamatta asian vakavuutta.
Mutta vaikka tutkijat ovat käyttäneet Youtube-videoita, niillä on myös rajoitteensa.
– Videoista ei selviä eläimen taustaa, onko sille opetettu joku asia temppuna vai toimiiko se omasta aloitteestaan. Ei myöskään tiedetä, onko kuva-alan ulkopuolella ihminen antamassa ohjeita.
Jos videopalvelusta on joskus hyötyä tutkijoille, se voi myös tarjota tietoa yleisölle. Youtubesta löytyy videoita tutkimuksista, kuten ihmisapinoiden oppimistesteistä. Esimerkiksi Kioton yliopiston kokeessa simpanssi päihitti ihmisen muistitestissä.
Toisessa tunnetussa, USA:ssa tehdyssä tutkimuksessa kapusiiniapinat vaativat reilua palkanmaksua.
Kun toinen apina saa antamastaan kivestä palkkioksi viinirypäleitä mutta toinen vain kurkunpaloja, sorrettu eläin kiukustuu pahanpäiväisesti. Kiinnostavaa on, että apina koputtaa kiveä seinään varmistaakseen, ettei valuutassa vain ole vikaa.