Maailmanlaajuinen tiedonvälitys toimi hyvin jo yli sata vuotta sitten, todistaa Turun yliopistossa tehty tutkimus Nikolai Bobrikovin salamurhasta. Suomen kenraalikuvernööri Bobrikovin ampuminen Helsingissä vuonna 1904 oli uutinen, joka levisi nopeasti ympäri maailman.
Venäläistämispolitiikkaa vastustanut Eugen Schauman ampui Bobrikovia Helsingissä 16. kesäkuuta 1904. Bobrikov kuoli vammoihinsa seuraavana aamuna.
Attentaatista uutisoitiin heti 17. päivänä paitsi sadoissa eurooppalaisissa sanomalehdissä myös Meksikossa, Honolulussa ja San Franciscossa. Uutinen näkyi esimerkiksi Hawaiian Starin ja Mexican Heraldin sivuilla. Nopean tiedonvälityksen mahdollistivat tehokas lennätinjärjestelmä ja kansainväliset uutistoimistot.
Murhan uutisointia on selvittänyt Turun yliopistossa koottu tutkijaryhmä, jolla oli aineistona yli 1 400 juttua digitoiduista lehdistä ja Kansalliskirjaston kokoelmista. Tutkimuksessa käytettiin laskennallisia tietokonemenetelmiä. Tutkimus ilmestyi elokuussa Media History -julkaisussa.
Lehdet lainailivat toisiltaan
Suomen sisällä ampumisesta kerrottiin vasta 18. päivänä pienempien kaupunkien kuten Haminan, Mikkelin ja Vaasan lehdissä. Miksi uutinen matkasi nopeammin 10 000 kilometrin päähän Mexico Cityyn kuin 150 kilometrin päähän Haminaan?
Tutkijatohtori Mila Oivan mukaan tähän vaikutti se, että yritykset rakensivat lennätinlinjoja etupäässä suuriin kaupunkeihin. Syrjäseuduilla tietoverkot ja palvelut olivat heikompia.
– Sähkemaksut olivat myös niin korkeita, että paikallisilla sanomalehdillä ei ollut varaa ostaa uutistoimistojen palveluita. Ne lähinnä lainasivat toisten lehtien uutisia.
Salamurha synnytti useita uutisaaltoja ympäri maailmaa. Aluksi kerrottiin itse murhasta, mutta sen jälkeen alkoi ilmestyä juttuja muun muassa Schaumanin jälkeensä jättämästään kirjeestä ja tsaariperheen surunvalittelusta Bobrikovin leskelle.
Monessa jutussa osoitettiin sympatiaa Suomen vapaustaistelua kohtaan. Venäjä kävi parhaillaan sotaa Japanin kanssa, ja länsilehdissä seurattiin tarkkaan Venäjän toimia.
– Erityyppisissä lehdissä painotukset vaihtelivat. Esimerkiksi Tanskassa muutamassa sosialistilehdissä julkaistiin runoelmia tyrannin murhasta, Oiva kertoo.
Uusi aika lennättimen myötä
Murhauutinen ei kiirinyt suoraan Suomesta maailmalle, vaan uutisoinnin solmukohtien kuten Pietarin, Lontoon ja Berliinin kautta. Niissä toimivat uutistoimistot kuten Venäläinen sähketoimisto, Reuters ja Wolff välittivät uutisia eteenpäin.
Käännekohta kansainvälisessä viestinnässä oli tapahtunut jo 1860–1870-luvuilla, kun rakennettiin lennätinlinjoja muun muassa Euroopasta Atlantin ali Amerikan mantereille sekä Intiaan, Kaukoitään ja Australiaan. Sitä ennen uutisen tulo esimerkiksi New Yorkista Suomeen kesti kuukauden verran.
– Oli kiinnostavaa huomata, että entiset maailmanlaajuiset lennätinlinjat ja nykyiset datakaapelit noudattavat pitkälti samoja reittejä, Oiva sanoo.
Jo Turun palo oli uutispommi
Bobrikovin murha ei ollut ensimmäinen suuri uutinen Suomen suuriruhtinaskunnasta. Jo tieto Turun palosta 4. syyskuuta 1827 levisi laajalle, mutta hitaammin laivayhteyksien mukana.
Kulttuurihistorian professori Hannu Salmen mukaan sanomalehdistön nousukausi oli 1800-luvun alussa juuri alkanut ja siksi Turun palosta tuli ensimmäinen suomalainen mediakatastrofi.
Suomessa palosta uutisoi ensimmäisenä Finlands Allmänna Tidning kolme päivää myöhemmin, kertoo Salmi blogissaan. Tieto levisi Tukholman kautta Saksaan, jossa Hamburger Nachrichten kertoi palosta pari viikkoa myöhemmin. Uutisia ilmestyi lokakuussa kaikkialla Euroopassa. Esimerkiksi bratislavalainen Pressburger Zeitung kuvaili, miten liekit olivat nielaisseet ”Suomen vuosisatoja vanhan keskuksen, muusien tyyssijan”.
– Laivayhteyksien mukana Turun palo levisi pian maanosasta toiseen. Kaukaisin löytämäni uutinen on Tasmaniasta, Australiasta, jonne tieto kulki yli puoli vuotta, Salmi kirjoittaa.
Historiallisten sanomalehtien digitointi kaikkialla maailmassa antaa Salmen mukaan mahdollisuuden tutkia, miten globaali mediatietoisuus syntyi.