Unohda tupakointi ja liikalihavuus – nyt puhutaan yksinäisyyden terveysriskeistä. Niitä on lukuisia.
Haastaa kaikki toimimaan unohdettujen puolesta – yksinäisyyttä vastaan.
Näin kuuluu eräs HelsinkiMission tavoitteista.
Kirjailija, dosentti Ville Jalovaara kirjoitti HelsinkiMission historiasta kirjan Älä jätä ihmistä yksin. Jo 1800-luvulla perustetun järjestön historia on samalla myös yksinäisyyden torjumisen historiaa, jossa monet kysymykset pysyvät samoja.
– Kasvavan kaupungin dilemma on aina ollut se, onko kaupunkilaisille tarpeeksi työtä, asuntoja, terveyspalveluja ja ystäviä. Olen havainnut, että kaupungistuminen on ihmiselle jollain tavalla rasite tai haaste, varsinkin aiemmin, kun muutettiin maaseudulta aivan erilaiseen elinympäristöön. Voisi sanoa, että se aiheutti kriisivaiheen elämässä. Uusiin oloihin sopeutuminen ei ole ollut aina helppoa, Jalovaara kuvaa.
Esimerkiksi Helsingissä 4-5 ihmistä saattoi asua yksiössä. Seassa saattoi vuokranmaksun turvaamiseksi olla vielä alivuokralainenkin. Nykyisin moni asuu yksin, mutta monet haasteet ovat nykymaailmassa samoja kuin ennen.
– Yksinäisyys tuntuu lisääntyvän silloin, kun ihminen muuttaa kaupunkiin. Kaupungistuminen alkoi Suomessa vähän myöhemmin kuin muualla maailmassa, mutta se on kehitystä, joka jatkuu edelleen tänä päivänä.
Yksinäisyys vaikuttaa kielteisesti terveyteen
Yksinäisyys ei ole vain pikkuhaitta, joka siitä kyllä paranee, kun ihminen vain lähtee harrastuksiin hankkimaan ystäviä. Yksinäisyys on tappavaa.
Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa paljastui, että yksinäisyys vaikuttaa hyvin kielteisesti terveyteen. Tutkimuksessa havainnoitiin kolmea miljoonaa ihmistä kaikkialla maailmassa.
Mitä yksinäisyys on?
- Yksinäisyys johtuu usein jonkin tärkeän suhteen katkeamisesta
- Ohimeneviä yksinäisyyden tunteita on jokaisella
- Sosiaalinen yksinäisyys johtuu sosiaalisen verkoston puutteesta
- Emotionaalinen yksinäisyys johtuu siitä, ettei ole läheistä ystävää
- Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat eri asioita
- Mieti, koetko yksinäisyyttä. Millaiselta se tuntuu?
- Miltä tuntuu tai voisi tuntua jäädä porukan ulkopuolelle?
- Onko sinulla ketään, kenen kanssa puhua?
- Oletko itse aloitteellinen?
Lähde: Mtkl.fi
Perspectives on Psychological Science -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkijat kävivät läpi yksinäisyyteen ja eristyneisyyteen liittyviä tutkimuksia 34 vuoden ajalta.
Tämä selvitys ei ole ainoa laatuaa. Aiemmin on havaittu esimerkiksi, että yksinäisyys voi vaikuttaa ihmisen terveyteen yhtä kielteisesti kuin alkoholismi tai 15 tupakan polttaminen päivässä. Vuoden 2014 tutkimus puolestaan ennusti, että yksinäisyys tappaa vanhempia ihmisiä jo enemmän kuin syöpä.
Yksinäisyyden torjuminen voisi myös olla helpompaa kuin yleisesti uskotaan. Vuonna 2014 tutkijat myös havaitsivat, että yksinäisyyttä saattoi helpottaa jo sillä, että joku vieraili vanhuksen luona vain tunnin ajan kerran viikossa.
– Kuinka paljon yhteiskunnassa on tehty toimia, jotta tupakointi vähenisi? Moni muistaa ajan, jolloin työpaikoilla tupakoitiin. Minulle se tuntuu absurdilta ajatukselta, mutta minäkin muistan ajan, jolloin ravintoloissa tupakoitiin, sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty kuvaa.
Tupakoinnin vaarallisuudesta on säädetty erilaisia lakeja. On ollut valistuskampanjoita, rajoituksia, veronkorotuksia.
– Toinen asia, jota vastaan on ollut valtava määrä yhteiskunnallisia toimia, on ylipaino. On erilaisia kampanjoita, joissa ihmisten käsketään liikkua ja syödä terveellisesti. Vyötärönympärys ei saa olla enempää kuin 80 tai 90 senttiä, ja niin edelleen, Räty jatkaa.
Vaikka tupakoinnin tai ylipainon vähentämiseen tähtäävät toimet ovat aiheellisia, yksinäisyys on vähintään yhtä vaarallista.
– On tutkimuksia, joissa on todettu, että yksinäisyys on yhtä vaarallista kuin tupakointi, ja jopa kolme kertaa vaarallisempaa kuin ylipaino. Kuinka paljon yhteiskunnassa on itse asiassa jätetty satsaamatta yksinäisyyden torjuntaan ja hoitoon? Räty kysyy.
Eräässä selvityksessä yksinäisyydestä ennustettiin epidemiaa vuoteen 2030 mennessä. Silti yksinäisyyden torjuntaan ei panosteta. Ei ole mahdollista säätää lakia, jolla kiellettäisiin yksinäisyys. Tämäkin tosin on kulttuurinen asia; Rädyn tapaama Kiinan suurlähettiläs oli eri mieltä.
– Hän kysyi, että miten niin ei voi säätää lakia? Meillä Kiinassa on ainakin säädetty laki, jonka mukaan lasten pitää käydä katsomassa ikääntyneitä vanhempiaan tietyin väliajoin. Sanoin, että meillä on hieman erityyppinen yhteiskunta.
Yhteiskuntakin voi tehdä asioita yksinäisyyden vähentämisen eteen. Esimerkiksi sillä, miten kaupungit kaavoitetaan, on Rädyn mukaan valtava merkitys sille, ovatko ihmiset yksin vai ei.
– Kaavoitetaanko yhteisöllisiä asuntoja, entä kortteleita, joissa lapset ja vanhukset ovat lähellä toisiaan? Millaisia palveluja rakennetaan?
Ei edes kunnollisia ensiaskeleita
Mikä siis avuksi? Miten yksinäisyyttä vastaan voisi taistella?
Apua yksinäiselle
- Mielenterveyden keskusliiton neuvontapuhelin 0203 91920
- MLL:n lasten ja nuorten puhelin: 116 111
- Kirkon ja seurakuntien toimista tietoa osoitteesta evl.fi
- Valtakunnallinen Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelin 0101 95202
- Aamukorva yli 60-vuotiaille joka aamu klo 5-9, puh. 045 341 0504
- Chat-päivystys nuorille maanantaisin klo 9-11.00, nuortenkriisipiste.fi
- Valtakunnallinen kriisipuhelin arkisin klo 9.00–07.00, 010 195 202
Lähde: Mtkl.fi, HelsinkiMissio, Mielenterveysseura.fi
– Englannissa on niin sanottu Big Society, joka on nykyisen hallinnon keskeisin pyrkimys. Sen ideana on, että kansalaistoiminta ja kansalaisjärjestöt saavat voimakkaamman aseman yhteiskunnassa, valtiotieteiden tohtori ja ekonomi Jouko Kajanoja sanoo.
Big Society, suomeksi suuri yhteiskunta, on poliittisen ajattelun idea, jossa ihmisten tulee itse ottaa vastuu itsensä ja lähiympäristön hyvinvoinnista.
Kajanoja on keskustellut aiheesta London School of Economicsin professori Martin Knappin kanssa. Tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Kajanoja viittaa Briitta Koskiahon kirjaan Kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa etsimässä, jossa kirjailija keskittyy Englannin kokemusten arviointiin.
– Minusta hän päättyy siinä viisaasti siihen, että varmasti moni asia ei mennyt hyvin, mutta lasta ei todellakaan pidä heittää pesuveden mukana ulos. Keskeinen kysymys tulevan yhteiskuntakehityksen kannalta on, miten kykenemme yhdistämään kansalaistoiminnan, kansalaisten järjestöt ja julkisen toiminnan uudella tavalla, Kajanoja sanoo.
– Mielestäni Briitta on siinä oikeassa, että ei ole otettu edes kunnollisia ensiaskeleita.
Mahdollisuuksia kuitenkin on. Suomessa on esimerkiksi sosiaalista pääomaa, joka ei ole itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa.
– Useimmiten sosiaalinen pääoma ymmärretään ihmisten keskinäisenä luottamuksena: kuinka hyvin ihmiset luottavat kehen tahansa. Pohjoismaissa 60–70 prosenttia ihmisistä sanoo luottavansa tuntemattomaan. Keski-Euroopassa luku on 40, Etelä-Euroopassa 20 prosenttia. Siihen liittyy myös luottamus yhteiskunnan instituutioihin, ja myös ne luvut ovat korkeita Pohjoismaissa, selvittää Kajanoja.
Kajanojan mukaan sosiaalinen pääoma voi hyvin olla Pohjoismaisen yhteiskuntamallin onnistumisen perussyy: ihmiset luottavat sekä toisiinsa että yhteiskuntaan, ja heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa sujuu.
– Tutkimuksin on voitu todeta, että kun mitataan, miten tyytyväisiä ihmiset ovat elämäänsä tai jopa sitä, kuinka hyvä on yhteiskunnan taloudellinen menestys, keskeisin tekijä on pääoma ja ihmisten luottamus, Kajanoja sanoo.
– Parikymmentä vuotta sitten luin Mauno Koiviston ilmaisun. Hän sanoi, että yhteiskunnan pitää olla sellainen, että ihmisten pitää olla huutoetäisyydellä toisistaan. Mitä enemmän olen sitä miettinyt, sit oivaltavammaksi se tulee.
Osittaiset lähteet: Newstalk.com, Spring.org.uk