– Kolarin jälkeen auto oli täynnä karvaa. Se on jäänyt jotenkin elävästi mieleen, aloittaa Mari Eronen, joka oli kyydissä autossa, joka törmäsi hirveen 12 vuotta sitten.
Silloin vain 17-vuotias Mari istui takapenkillä kahden muun kanssa. Etupenkillä istui parikymppinen kuljettaja ja pelkääjän paikalla vielä yksi kaveri. Porukka oli Porvoon moottoritiellä matkalla kohti Lappeenrantaa ja kotia kesäkuussa 2004 puolenyön aikaan.
– Minulla on osittain hämärän peitossa sen yön tapahtumat. Muistan, miten joku autossa olijoista ehti huutaa ”hirvi!”, ja sitten se eläin oli jo konepellillä.
Nuori hirvi törmäsi nuorten autoon, lennähti konepellille ja siitä pelkääjän puolelta sivulle autotielle. Pelkääjän puoleisen sivuikkunan läpi menivät eläimet jalat ja pelkääjän puoleinen ovi vaurioitui niin, ettei sitä saanut jälkeenpäin auki. Autossaolijat olivat täynnä lasinsirpaleita tuulilasista ja eläimestä tullutta karvaa. Kuin ihmeen kaupalla, kukaan ei loukkaantunut.
– Nopeus oli niin suuri moottoritiellä, että ihmettelen sitä vieläkin. Hirvi oli aika nuori, sillä ei ollut edes sarvia vielä. Jos olisi ollut yhtään isompi, niin meille olisi voinut käydä huonosti, Eronen sanoo.
Hirvikolaria vaikea estää
Liikenneturvan tilastojen mukaan vuonna 2004 tapahtui yli 2 000 hirvikolaria, joissa menetti henkensä 10 ihmistä. Vuonna 2014 hirvikolareita tapahtui reilut 1 500 ja kuolonuhreja kolareissa tapahtui kaksi. Vaikka kolarimäärät ovat vähentyneet, niin törmäys ison eläimen kanssa on aina vaarallinen.
