Chilen solidaarisuusliike yhdisti suomalaisia laajasti 1970-luvulla. Chilessä vallankaappauksen perintö näkyy maan poliittisissa kiistoissa.
"Mitä ne mahtoivat Chilen porvarit –– Mitä ne tekivät oudolle linnulle, kunnian miehelle, Allendelle?"
Näin lauloi suomalainen kommunistinen lauluyhtye Agit Prop kappaleessaan Allendelle 50 vuotta sitten Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen. Länsimaissakin moni järkyttyi, kun armeija kaappasi vallan verisesti 11. syyskuuta 1973 presidentti Salvador Allenden demokraattisesti valitulta vasemmistohallitukselta.
Valtaan nousi kenraali Augusto Pinochetin johtama sotilasjuntta, joka hallitsi maata kovin ottein vuoteen 1990 asti. Vuoden 1970 vaaleissa valtaan noussut Allende puolestaan teki itsemurhan vallankaappauksen päivänä armeijan piirittäessä presidentinpalatsia.
Chilen solidaarisuusliike yhdisti monia suomalaisia 1970-luvulla, ja Suomeen myös otettiin vuosina 1973–78 yhteensä 182 chileläistä pakolaista. Yksi heistä oli Adrian Soto, joka asuu edelleen Suomessa.
Syksyllä 1973 Adrian Soto oli 20-vuotias yliopisto-opiskelija ja sosialistisen nuorisoliiton puheenjohtaja Etelä-Chilen Osornossa. Allenden tukijoiden liikkumatila kävi sotilasvallankaappauksen jälkeen ahtaaksi, ja Soto ystävineen päätti hakea turvapaikkaa ulkomailta.
– Kaikki suurlähetystöt Santiagossa olivat jo silloin kovassa vartiossa, sotilas- tai poliisivartiot olivat aina siellä ovella tai lähistöllä, Soto kertoo STT:lle.
– Suomen residenssi oli sivukadulla, siellä ei ollut toista diplomaattista edustustoa lähellä. Sielläkin oli poliisivartio, mutta se ei ollut niin tiukka kuin muualla. Päätin, että haetaan turvapaikkaa Suomen edustustosta.