Vihtiläiset Mimosa ja Jussi Virkkunen muistavat vieläkin kuin eilisen päivän, kuinka idyllinen sukutilan järviranta muuttui haisevaksi liejuksi, jossa kellui kuolleita isoja kuolleita simpukoita ja kaloja.
– Muistan, kuinka ihmettelimme, mitä järvessä tapahtuu, kun näytti siltä, että vesi kuhisee kaloja. Lähemmäksi mentyäni tajusin, että vedenpinta oli täynnä kaloja, jotka haukkoivat henkeään. Ne olivat tukehtumassa ja hakeutuivat pintaan välttääkseen tukehtumiskuoleman, kertoo Mimosa Virkkunen.
Virkkuset huomasivat parin päivän matkalta palattuaan rannassa kuolleita simpukoita. He soittivat sen jälkeen naapuriin, jossa oli tehty samanlainen havainto.
– Aloimme kerätä simpukoita ja kaloja talkooporukalla. Lähimpien mökkinaapurien kanssa kokoonnuimme joka aamu heinäkuussa ja keräsimme raatoja. Tuuli tuli koko ajan samasta suunnasta, joten haisevat raadot päätyivät meidän rantaan. Miehet kaivoivat aluksi kuopan ja me naiset heitimme sinne simpukoiden kuolleita raatoja, jotka hautasimme, sanoo Mimosa.
Tämä oli vasta alkua valtavalle savotalle, sillä rantaan jouduttiin tilaamaan jätelava. Talkoolaisia tuli myös kunnasta. Simpukoita ja kuolleita kaloja kertyi kaikkiaan 6000 kiloa.
– Niitä jouduttiin kuljettamaan teurasjätteitä käsitelevään laitokseen poltettavaksi kuorma-autolla. Kaislikossa kellui pieniä kaloja mahapuoli ylhäällä sekä jopa yhdeksänkiloisia kuolleita haukia lumpeiden ja heinien seassa. Voit vaan kuvitella, että se haju oli järkyttävä, kun samaan aikaan oli heinäkuun kovat helteet, muistelee Mimosa.
Mimosa pelkää, mitä tämä lämpimänä alkanut kesä tuo tullessaan.
– Ainahan tämä järvi on kukkinut kesäisin jopa lapsuudessa eikä sen tiedetty vielä silloin olevan vaarallista. Maisema ja järvi ovat, mitä ihanimmat ja siinä olisi ihana uida, huokaa Mimosa.
Tämä ei jää viimeiseksi
Jussi Virkkusen mukaan yhtä massivisia simpukoiden ja kalojen joukkokuolemia ei ole muualla Suomessa vielä ollut.
– Ilmaston lämpenemisen myötä Enäjärvi ei jää varmasti ainoaksi järveksi, jossa hapenpuutteen vuoksi tullaan näkemään massiivisia simpukka- ja kalakuolemia.
Enäjärveen lasketaan yhä hulevesiä, joita puhdistetaan nykyisin.
– Syy kuolemiin on siis happikato. Viime kesän helteet lämmittivät veden ja haihduttivat matalasta pääsääntöisesti noin kaksimetrisestä järvestä vettä. Tämän lisäksi happikatoon vaikuttivat pohjassa oleva fosforimassa ja pohjaa penkovat särkikalat saavat fosforin liikkeelle. Järveen tuli lämpenemisen myötä myös runsaasti sinilevää, toteavat Virkkuset.
Virkkuset ja muut mökkiläiset toivoisivat, että Enäjärveä tutkittaisiin, mistä fosforikuormitusta tulee lisää ja miten järven tilaa voitaisiin parantaa.
– Särkikalojen kalastukseen toivoisimme jatkuvaa rahoitusta eikä sitä tarvitsisi Vihdin Enäjärven suojeluyhdistyksen anoa joka vuosi erikseen. Tämän lisäksi järveä tulisi aina hapettaa ainakin talvisin ja mahdollisesti myös kesäisin, sanovat Virkkuset.
Viimeksi kolmekymmentä vuotta sitten Enäjärvessä oli massiivinen kalojen joukkokuolema.