Ville Niinistön nettikolumni: Brexit osoittaa niin tyhjääpuhuvien populistien kuin Euroopan johtajuuden ongelmat

Juuri nyt tarvitaan, enemmän kuin koskaan, kykyä luoda kestävää eurooppalaista yhteistyötä. Hajottamisella ei rakenneta.

Brexitiä ajoi sekalainen joukko sekalaisin tavoittein. Yhteistä näyttää olevan se, että päätöksen jälkeen Leave-kampanjan johtohahmot yksi toisensa jälkeen pakenevat vastuustaan. Oikeisto halusi eroon "sääntelevästä Euroopasta", vasemmistossa kapinoitiin eriarvoisuutta ja luokkayhteiskuntaa vastaan. Ennen kaikkea, näyttää siltä, että vasemmistossa kapinoitiin omaa kansallista hallitusta ja globalisaation yleistä hallitsemattomuutta vastaan.

Vasemmiston tavoite tuskin etenee, jos konservatiivien uusi hallinto valitsee entistäkin oikeistolaisemman pääministerin maalle. "Sääntelevän Euroopan" tarjoaman 28 maan yhteisten sisämarkkinoiden ja vapaan liikkuvuuden vaihtoehto voi osoittautua sekin äärimmäisen hankalaksi toteuttaa maan oikeistolle – tarvittavien sopimusten ja neuvottelujen määrä on mittava. Rusinoita pullasta on vaikea poimia vapaakaupassa.

Hajottaminen on helpompaa kuin rakentaminen

Eniten tilannetta näyttävät hyödyntävät rasistisin ja maahanmuuttokielteisin perustein toimineet. Jo nyt rasististen viharikosten on raportoitu kasvaneen. EU-maiden kansalaiset ovat ilmoittaneet kokeneensa lisääntyvää häirintää.

Ison-Britannian ajautuminen sekavaan tilaan ja rasismin lisääntyminen ei ole kenenkään etu, joka haluaa rakentaa ihmisoikeuksia kunnioittavaa sivistysvaltiota. Labour on sekavassa tilassa, konservatiivit ja koko maa vailla johtajaa. Vihreänä olen iloinen siitä, että ainoana puolueena Ison-Britannian vihreät teki yhtenäisenä työtä unionin jäsenyyden puolesta.

Brexit-kampanja osoitti kuinka pitkälle valheilla ja vääristelyllä voi pahimmillaan päästä. Voittonsa hetkellä tyhjänpuhujat ovatkin hämmentyneitä: hajottaminen on paljon helpompaa kuin rakentaminen. Silti äänestys on myös vakava varoitus eurooppalaisille johtajille ja puolueille: globalisaation hedelmät ovat jakaantuneet Euroopassa eriarvoisesti. Samalla kun köyhyys on vähentynyt, on vauraus silti kasaantunut valtaosin vain yhteiskunnan varakkaimmille.

Valtaosa nuorista äänesti EU-jäsenyyden puolesta, iäkkäämmät vastaan. Valtaosa korkeakoulutetuista äänesti EU.n puolesta, ammattikoulutettujen enemmistö vastaan. Ihmiset äänestivät kyllä menneisyydelle eteen tarjotun tulevaisuuden sijaan. Mutta kukaan ei näytä tietävän, mitä se Leave-tulevaisuus on. 

Tämä on laajempi ongelma länsimaisille demokratioille: maailman talouden rakenteelliset ongelmat on ratkaistava, tai muutoin ihmiset äänestävät jatkossakin menneisyyttä nostalgisoivien populistien tyhjien puheiden perään. Maailma on mahdollisuuksia täynnä, mutta samalla se on nykyaikana hyvin monimutkainen.

Automatisaatio, korkea teknologia ja robotisaatio tarjoavat valtavia mahdollisuuksia, mutta samalla ne vievät perinteisiä työpaikkoja. Rajojen madaltuminen avaa maailmaa nuorille, mutta moni iäkäs on huolissaan terveyspalvelujensa rahoituksesta ja työtön mahdollisuuksista saada työtä.

EU:n vastattava haasteeseen tulevaisuudenuskoa luoden

Näihin aikamme haasteisiin meidän on nyt tartuttava - pontevammin kuin koskaan ennen. EU:n pitää olla tässä osa ratkaisua. Omien rajojensa sisään käpertyvät ja riitelevät kansallisvaltiot eivät pysty ratkomaan aikamme ongelmia: ilmastonmuutosta, eriarvoisuutta ja köyhyyttä, veronkiertoa ja kansainvälisen talouden epäkohtia. Ne eivät pysty olemaan kansalaistensa tukena luoden työtä, tulevaisuutta ja sivistystä.

Yhdessä avoimesti keskustellen me siihen pystymme. Siihen me juuri tarvitsemme Euroopan unionia. 

Silti viime vuodet EU:n johto on keskittynyt ongelmiin, joissa ihmisen arki ja hyvinvointi ovat unohtuneet. Tiukka talouskuri on heikentänyt luottamusta Euroopassa. Työttömyys ja eriarvoisuus aiheuttavat näköalattomuutta.

EU ei voi pakottaa maita heikentämään sosiaaliturvaansa, kun eriarvoisuus on jo nyt OECD:nkin arvioissa vakava uhka talouskasvulle. Hyvinvointivaltion hylkääminen on jättänyt tilaa juuri niille populisteille, jotka nyt jättävät ajamiensa tavoitteiden jälkiseuraukset muiden kannettavaksi. Siksi suunnan on muututtava.

EU:n on panostettava investointeihin ja työllisyyteen – tulevaisuudenuskon luomiseen kansalaisillemme. Jos kaikki leikkaavat, on vaikea luoda kysyntää. Siksi Saksan kaltaisten maiden on johdettava nyt elvytystä. EU voisi auttaa investoinneilla maita silloin, kun niitä kohtaa esimerkiksi työttömyyden nopea kasvu. EU:n on investoitava tulevaisuuteen ja samalla autettava jäsenmaita vahvistamaan sosiaaliturvaa ja ihmisten osallisuutta muutoksessa. 

Brexitin hämmennyksessä EU voi osoittaa uusiutumiskykynsä. Kansan on kyettävä luottamaan johtajiinsa ja heidän sanoihinsa. Suomessakaan hallitus ei voi kulkea kaksilla rattailla. Euroopan vakaus on Suomen talouden ja suomalaisten etu. Suomen on oltava maa, joka ratkoo rajat ylittäviä ongelmia solidaarisesti, ympäristöä ja ihmisarvoa kunnioittaen – avoimesti keskustellen.

Samaa asiaa painotti eilen myös EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen (kok.) kun hän peräänkuulutti vastuullisuutta keskusteluun, joka Suomessa ja muualla Euroopassa parhaillaan velloo kansanäänestysten järjestämisestä.

Katainen kommentoi ulkoministeri Timo Soinin (ps.) toimintaa pitää avoimena mahdollisuutta kansanäänestyksestä Suomen EU-jäsenyydelle populismina, joka on kaukana vastuun kantamisesta ja vastuullisuudesta.