Ville Niinistö paketoi politiikan vuoden osaltaan MTV:n Nettivieras-kolumnissaan. Hallituksen toimista juuri koulutusleikkaukset ovat kouraisseet syvimmältä Vihreiden puheenjohtajaa.
Vaikeina aikoina on luotava toivoa paremmasta huomisesta
Jokainen sukupolvi on Suomessa halunnut tehdä maastamme parempaa lapsillemme. Juuri vaikeina aikoina arvot punnitaan. Nyt ei ole se hetki, kun tästä toivosta annetaan periksi.
Suomi tarvitsee uudistuksia, mutta toteutuakseen niiden pitää ottaa ihmiset mukaan. Siksi tarvitsemme hyvää johtajuutta, jota Sipilän hallitus ei ole toistaiseksi kyennyt tarjoamaan.
Hallituksen tehtävä on yhdistää suomalaisia tekemään maastamme parempaa, tarjota toivoa paremmasta huomisesta. Nyt hallituksen ratkaisut lähinnä heikentävät heikompiosaisten asemaa ja luovat epävarmuutta työmarkkinoille ilman varmuutta siitä, että ne loisivat työllisyyttä.
Isot leikkaukset koulutuksesta ja tutkimuksesta lisäävät näköalattomuuden tunnetta. Se on kaikkein haitallisinta Suomen tulevaisuudelle. Tähän on saatava muutos. Tarvitsemme inhimillisiä uudistuksia, joilla nostetaan ihmisiä työhön, pidetään kiinni lastemme koulutuslupauksesta ja tehdään taloudestamme edelläkävijä.
Yksi hyvä mittari yhteiskunnan oikeudenmukaisuudelle on, miten se kohtelee heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Tällä mittarilla Sipilän hallitus ei näytä pyrkivän oikeudenmukaisuuteen. Sen sijaan, että ihmisiä pyrittäisiin nostamaan, heitä painetaan jo ennestään vaikeassa tilanteessa alaspäin. Hallituksen kipeimmät leikkaukset kohdistuvat erityisesti naisiin, opiskelijoihin ja köyhiin.
Hyvä esimerkki tästä ovat hallituksen esittämät pakkolait. Niiden tavoitteena on laskea yritysten palkkakustannuksia työntekijöiden palkkoja leikkaamalla ja saada tästä vientiyrityksille hintakilpailukykyä. Samalla halutaan panna sairaat maksamaan sairaslomistaan ja leikata julkisen puolen sairaanhoitajien, lastentarhanopettajien ja poliisien lomista. Tässä suunnitelmassa ei ole järkeä.
Työttömyys vain lisääntyy?
Hallituksen päätös lähteä sohlaamaan työehtojen kanssa työmarkkinaosapuolten ohi on riskipeliä. Ei ole takeita siitä, että tämä on ylipäätään perustuslaillisesta näkökulmasta mahdollista. Mutta vielä suurempi ongelma on se, etteivät valitut keinot todennäköisesti tuota haluttuja lopputuloksia. Talousasiantuntijoiden mukaan palkkojen leikkaaminen jopa kahdeksalla prosentilla ei edes auta työpaikkojen luomisessa. Se vain heikentää kotimaista kysyntää ja ihmisten toimeentuloa. Tämä voi pahimmillaan jopa lisätä työttömyyttä.
Työelämän uudistusten on nostettava ihmisiä työhön ja parannettava myös työntekijän arkea, ei painaa heitä jo vaikeassa tilanteessa alaspäin. Elinkeinoja on uudistettava tavalla, joka kannustaa yrittäjyyteen ja uutta luovaan työhön.
Hallitus ei näytä edes uskovan siihen, että Suomi voisi nousta omilla vahvuuksillaan. Sen sijaan, että investoitaisiin osaamiseen, leikataan massiivisesti koulutuksesta ja tutkimuksesta. Sen sijaan, että pidetään huolta tärkeimmästä tulevaisuuden pääomastamme, lapsista, suurennetaan päiväkotien ryhmäkokoja ja rajoitetaan työttömien lasten päivähoito-oikeutta. Hallituksen keinot katsovat kauas menneisyyteen. Ihmisiin ei luoteta.
Mikä ratkaisuksi?
Mitkä sitten olisivat toimivia ratkaisuja tässä tilanteessa? Ensinnäkin pakkolakien sijaan tuottavuuden parantamiseksi kannattaisi harkita monen talousasiantuntijan suosittelemaa fiskaalista devalvaatiota, jossa alennetaan työnantajan sivukuluja määräajaksi. Vaje julkiseen talouteen voitaisiin kerätä verotuksen kautta takaisin parin vuoden päästä. Silloin vältyttäisiin ihmisten palkkojen leikkaukselta, josta on vain taloudelle haittaa.
Toisekseen paikallinen sopiminen olisi mahdollisuus lisätä joustoja työntekijöille ja kannattavuutta työnantajalle, kunhan se on tasapuolista myös työntekijän kannalta. Tuottavuutta parantava pehmeä ja työhyvinvointia painottava johtamiskulttuuri kuuluu paikalliseen sopimiseen. Silloin työmarkkinapöydissä on nykyistä paremmin tilaa myös uudenlaisille tavoille tehdä työtä. Työhyvinvointia voidaan parantaa lukuisin eri keinoin lisäämällä joustoja työaikaan esimerkiksi työaikapankilla. Sipilän hallitus ei saa vaarantaa ihmisten työmotivaatiota murentavilla pakkolaeillaan tätä halua paikalliseen sopimiseen.
Kolmanneksi Sipilän hallituksen kannattaisi tarttua työntekijäpuolen tarjoukseen pitkäaikaisesta palkkamaltista. Tämä on ay-puolelta historiallinen kädenojennus, jota ei kannata torjua pitäytymällä jääräpäisesti kiveen hakatuissa prosenttitavoitteissa. Tähän tarjoukseen tarttumista on esittänyt myös Raimo Sailas.
Kaikkien joustettava
Hallitus on toiminnallaan ajamassa työmarkkinoita umpikujaan. Tähän ei Suomella ole juuri nyt varaa. Joustoa tarvitaan toki myös työntekijäpuolella. Uudistuksia ei pidä jarruttaa jarruttamisen itsensä takia. Esimerkiksi sosiaaliturvassa on kyettävä uudistuksiin, jotka sekä tuovat turvaa ihmisille nykyajan työmarkkinoilla että lisääävät työnteon kannattavuutta. Perustulo tarjoaisi työntekijälle turvaa eri elämäntilanteisiin ja tekisi työn vastaanottamisesta aina kannattavaa. Sitä kannattaa ajaa eteenpäin.
Valtiovarainministeri Alexander Stubb twiittasi keskiviikkona: "Kun saamme luotua käänteen, jossa Suomen talous lähtee taas nousuun, voidaan sivistykseen, koulutukseen, tutkimukseen, osaamiseen taas panostaa vahvemmin myös taloudellisesti."
Tuo kuulostaa samalta kuin asettaisi maratonin voittamisen ehdoksi sille, että aloittaisi harjoittelun. Maailman huipulle osaamisessa ja teknologiassa - ja sitä kautta talouden menestyksessä - ei nousta leikkaamalla eniten juuri siitä.
On vaihtoehtoja.
Vihreiden vaihtoehdossa sivistyksestä ja koulutuksen tasa-arvosta pidetään kiinni ja koulutuksesta ei leikata – vastaava säästö saadaan vähentämällä ympäristölle haitallisia tukia. Samalla koulutusta uudistetaan vastaamaan tulevaisuuden tarpeita, tukemaan jokaista lasta löytämään oman oppimisen polkunsa.
Varmistamaan että jokaisella lapsella on toivo ja lupaus hyvästä paikastaan tässä maassa. Silloin me pärjäämme. Myös tulevaisuudessa.
Ville Niinistö
Puheenjohtaja, Vihreät