Viherkattojen rakentamista hidastavat osaamisen ja uskalluksen puute – "Ihmettelen, jos eivät yleisty"

Viherkattojen yleistymistä hidastavat osaamisen ja uskalluksen puute, pelko vesivahingoista sekä muita kattoja korkeammat perustamiskulut. Helsingin yliopiston tutkijoiden mukaan kattojen yhteiskunnalliset hyödyt ylittävät kuitenkin niiden kustannukset.

Viherkatoille eli elävillä kasveilla peitetyille katoille on nyt uutta tilausta, sillä ne sitovat vettä ja vähentävät kaupunkitulvia säiden ääri-ilmiöiden lisääntyessä.

– Ihmettelen, jos viherkatot eivät yleisty. Ne ovat jo globaali trendi. EU rahoittaa miljoonilla euroilla luontoperustaisia ratkaisuja, joihin kuuluvat myös viherkatot, pohtii ympäristötieteen dosentti Susanna Lehvävirta. Hän vetää Helsingin yliopiston viherkattoja kehittävää Viides ulottuvuus -tutkimusohjelmaa.

Työryhmä on esimerkiksi saanut selville, että elämä katoilla on rikasta. Niistä on löydetty yli 200 kasvilajia ja kaikkia selkärangattomien pääryhmiä.

Niitystä ei syntynyt nurmikkoa

Aina viherkatto ei valmistu, vaikka se on ollut mukana rakennuksen suunnittelussa. Investoija voi pitää kattoa riskinä ja hylätä sen.

Joskus taas toteutunut katto ei vastaa alkuperäisiä tavoitteita. Eräässä kohteessa viherkatolle oltiin perustamassa kukkiva niitty siemenkylvöllä. Arkkitehdin visio ei kuitenkaan edennyt huollosta vastaaville.

– Kattoa ajettiin ruohonleikkurilla ja ihmeteltiin, miksi sinne ei nouse siistiä nurmikkoa.

Isommissa kohteissa rakennusprosessi voi olla niin pirstoutunut, että suunnittelussa ei ole mukana kaikkia tarpeellisia toimijoita, kuten juuri huoltoa. Esimerkiksi katon kantavuutta ei osata arvioida, kasveille ei jätetä tarpeeksi tilaa eikä ylipäätään muodostu yhtenäistä käsitystä siitä, mihin pyritään.

Viherkattoja arvioidaan olevan Suomessa useita satoja. Maalta voi vielä löytyä perinteisiä turvekattojakin, kaupungeissa kasveilla on päällystetty ahkerimmin pihakatoksia.